Historian vaietut totuudet osa 1: Jätkänpatsaan lakitus

Eletään vuotta 4, Gaius Asinius Pollio on kuollut, ja Rooman keisari Augustus määräsi Tiberiuksen seuraajakseen. Kaksi Rooman keisarillisen armeijan sotilasta, vänrikki Marcos ja vääpeli Oeblottius etsivät paikkaansa valtavan myllerryksen keskellä. Britannian valloituksesta liikkuu valtavasti tornihuhuja upseeristossa, mutta kaikkia nykyinen toiminta ei miellytä, vaan mieli tekisi vain hengata kavereiden kanssa jossain chillissä termissä ja naukkailla bisseä. Marcos ja Oeblottius päättävät karata rintamalta.

“Pohjoiseen!”  kuuluu Marcosin käsky, ja kaksi matkalaista pakkaavat veitsensä ja lähtevät karttaa ylöspäin. Pohjoisessa heitä odottaisi sopivan viileä ilmasto, ja kuulemma pohjolan tyttäret peittoavat Rooman kurtisaanit mennen tullen. Vaikea kulku Gallian läpi onnistuu kuin onnistuukin, ja Germaniaan saavuttaessa pojat voivat hengähtää. Määränpää siintää jossain nykyisen Göteborgin ja Malmön korvilla, mutta yhtäkkiä koko Euroopan ylle iskee aivan saatanallinen takatalvi. Siis aivan helvetin paska keli. Marcos ja Oeblottius hukkaavat karttansa.

Miehet jatkavat itsepintaisesti pohjoiseen, aluksi meri on lännessä tai pohjoisessa kuten pitääkin, toisena hetkenä meri on idän puolella. Matka on ollut raskas, ja miehet ovat jo kuumeisia, mutta he päättävät hämmennyksestä huolimatta jatkaa. Viimein tuiskuttaminen lakkaa, ja Marcos ja Oeblottius saapuvat joelle, jossa elävä suurikokoinen kala nousee jostain syystä virtaa vasten. Mikä luonnonoikku! Miehet löytävät vähän ajan päästä toisen joen joka näyttää huomattavasti fiksummalta vesistöjen edustajalta. He päättävät kulkea sitä edelleen ylöspäin asutusta etsien. Marcos näkee metsässä outoa liikettä mutta pistää sen kuumeensa piikkiin sen kummempaa murehtimatta.

Kuukausien taapertamisen jälkeen miehet löytävät keitaan! Tarunomainen paikka, jossa kaksi jokea yhdistyy, missä sämpylästä, juustosta, ja pihvistä koostuva ihmetys maksaa vain yhden denaarin, ja jossa ruokakauppa on auki 24/7. Metsien lomasta ilmestyy mies, hän esittelee itsensä Ahdiksi. Marcos ja Oeblottius ovat ihmeissään tästä miehestä, hänellä on leveämmät hartiat kuin itse Neptunuksella, silmät ovat julmat ja parta kasvaa sammalta. Miehen vierelle ilmestyy toinen samanlainen pohjoisen mies, hänen nimensä on Ukko. Miehet tarjoavat meidän roomalaisille sankareille jotain juomaa. Juoma tuoksuu sitruunalta ja hiivalta, maistuu kuselta ja saa silmät vuotamaan. “Myrkkyä!” huutaa Oeblottius kauhuissaan, mutta katsoessaan Marcosia huomaa hän tämän olevan aivan lintassa. Myrkky on vaikuttanut.

Ahti ja Ukko naureskelevat etelän poikien reaktioon heidän saadessaan ensikosketuksen kaikkien suomalaisten suosikkijuomaan, simaan. Oeblottius juoksee kovaa vauhtia Ounasvaaraa kohden, mutta Marcos jatkaa ihmeellisen juoman litkimistä. Lopulta Marcos väsähtää ja sammuu mitä omituisimpaan asentoon kauniille nurmikolle kohtaan, jossa joet risteytyvät. Ukko asettaa miehen päähän lakin suojaamaan Marcosia auringolta. “Vittu mikä jätkä” toteaa Ahti Ukolle, ja miehet vaipuvat varjoihin nauttimaan simaa, karaokea ja pohjoisen antimia.

Tästä tositarinasta juontaakin juurensa yli 2000 vuotta vanha perinne Jätkänpatsaan lakituksesta. Kunnioittaaksemme Marcosin ja Oeblottiuksen muistoa, annamme Marcosille hänen lakkinsa jokaisena Vappuna emmekä aseta omaa päähämme ennenkuin patsas on lakitettu! Tänä vuonna keli on hyvin lähellä vuoden 4 maagista takatalvea, joten nyt jos koskaan meidän tulee kokoontua yhteen kunnioittamaan Ahtia ja Ukkoa, Marcosia ja Oeblottiusta, pohjoista ja simaa, sekä itse Vappua!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s