38/2018 – Syyssunnuntain tajunnanvirtaa

Pidän kovasti kliseillä leikittelystä ja enkä tiedä miten tällä kertaa kuvailisin sitä väriloistetta, jonka puiden lehdistä paenneet klorofyllit saavat aikaan. Ruska hiipii taas meidän luoksemme ja siten on usein tapana ilmoittaa, miten syksy onkaan saapunut. Vuodenajoista syksystä pidän varmaan vähiten huonojen kelien ja luonnon melankolian vuoksi. Toisaalta nuo värikkäät puut auringonpaisteessa ja harmainakin päivinäkin ovat tavattoman kauniita. Ja tuntuvathan kauniit päivät entistä kauniimmilta, kun väliin on niitä huonoja kelejä…

Äh, piti keskeyttää kirjoittaminen, sillä olin unohtanut ottaa hirvenjauhelihan pakkasesta sulamaan. Siitä mainiona aasinsiltana mieleeni tulikin, mitä kaikkia hyviä puolia syksyssä onkaan. Lukuvuoden alkamisen tuomien vanhojen ja uusien kaverien näkemisen sekä mahtavien tapahtumien lisäksi syksyyn liittyy monia mukavia tekemisiä. Etenkin metsällä käynti ja lätkän seuraaminen ovat sydäntä lähellä.

Liikunnalliset aktiviteetit kuuluvat myös olennaisesti syksyyn ja tällä viikolla vietettiinkin Lapin yliopiston hyvinvointiviikkoa. Tiistaina Sport Approilla pääsi kokeilemaan yhtä sun toista hauskaa liikuntamuotoa. Korkeakoululiikunnasta voit lukea lisää vaikkapa vanhasta kirjoituksestani http://lapinyliopisto.blogspot.com/2017/10/sahlaysta-syksylla.html 

ja täältä löydät koko tarjonnan https://blogi.eoppimispalvelut.fi/korkeakoululiikunta/

Samalla kannattaa ehdottomasti tutustua Lapin yliopiston Opiskelijaelämää-blogiin. Kirjoittavat eri tiedekunnista kertovat meiningistä täällä Rollossa. Ota blogi haltuun osoitteesta: http://lapinyliopisto.blogspot.com/

Perjantaina vietettiin Lapikkaan fuksisitsejä lapsuuden haaveammattien hengessä. Paikalle oli saapunut muun muassa patologi, lentoemäntä, Hämähäkkimies sekä muutama poliisikin. Sitsien säännöt ja tavat tulivat hyvin tutuiksi illan edetessä iloisten laulujen raikuessa. Ekaluokkalaisemme käyttäytyivät varsin hyvin siihen nähden, miten kokeneemmat sitsaajat sortuivat suoranaisiin kardinaalivirheisiin. Emännät olivat valmistaneet maistuvan kolmen ruokalajin menun, josta saimme nauttia. My Heart Will Go Onin jälkeen ilta jatkui Rovaniemen syksyiseen yöhön.

– Vili, päätoimittaja

Advertisements

37/2018 – Peli alkaa!: tunnelmia Fuksiaisista

Tummia pilviä kerääntyi Rovaniemen yläpuolelle. Huimanhuikeaa rastikilpailupäivää uhkasi vesisade, mutta fuksimme olivat varautuneet hyvin; sadeviitat ja lämmin yhteishenki aseinaan viettivät Lapikkaan uudet fuksit iloiset ja mieleenpainuvat fuksiaiset.

Fuksiaiset ovat sinänsä hyvin mielenkiintoinen aihe kirjoittaa. Mielenkiintoa tuo haastavuus, joka juontaa tapahtuma salamyhkäisyydestä. Miten voisin hauskasti kertoa tapahtumasta paljastamatta sen sisältöä? Kyseessä on vauhdikas rastikilpailu läpi Rovaniemen keskustan, jossa mitataan joukkueiden pettämättömän yhteispelin lisäksi toinen toistaan omaperäisimmissä tehtävissä visuaalis-spatiaalista hahmotuskykyä, matemaattis-loogista ongelmanratkaisua, lingvististä taitoa sekä musiikillista ja liikunnallista älykkyyttä. Klassikkorastit toimivat vuodesta toiseen ja on hauska seurata, miten samat hauskuudet naurattavat yhä uudelleen ja uudelleen.

Itse muistan, kuin omissa fuksiaisissani oli huippukivaa. Tämän jälkeen olen pitänyt kahdesti rastia suurin piirtein samalla sisällöllä ja täytyy kyllä sanoa, että rastin pöydän toisella puolella on miltei yhtä hauskaa kuin suorittajana. Iloiset ihmiset ja yhteen hitsautuneet ryhmät pistävät hymyn huulille. Lainaan itseäni viimevuoden jutusta, sillä (olen laiska) sama päti myös nyt ja tulevaisuudessakin: – Fuksiaisissa pääsee tutustumaan uusiin naamoihin, oppii tuntemaan Rovaniemeä vähän paremmin sekä saa hassutella sydämensä kyllyydestä. On mieltä lämmittävää nähdä, miten uudet opiskelijat lähtevät mukaan ja uskaltavat vielä heittäytyäkin.

Teemaksi tuutorit olivat valinneet pelit ja illan aikana näimme upeita asuja genrestä toiseen. Itse olin itse kuningas. Löytyyhän kunkku muun muassa shakista sekä pelikorteistakin. Pitämälläni Suomen opettajaksi opiskelevien liiton (SOOL ry) rastilla huumori kukki ja samoja juttuja pääsee kuulemaan hyvin todennäköisesti ensivuonnakin tai ainakin varmasti Talvipäivien linja-automatkalla. Kasku metsurista naurattaa vielä tätä kirjoittaessanikin, joten sen kuulette vielä takuulla monta kertaa.

Kaiken kaikkiaan haluaan nostaa hattua fukseille, jotka tekivät näistäkin fuksiaisista ikimuistoiset sadesäästä huolimatta. Pitäkää sama mahtava meininki!

 

– Vili, päätoimittaja, kuningas

36/2018 – Mies keittiössä osa 1

Tyttökaveri lähti reissuun ja minä jäin yksin kotiin viikonlopuksi. Onneksi kekseliäänä sällinä en jäänyt keittiössäkään toimettomaksi, ja pidinkin lauantaina oikeaoppiset illallisjuhlat ystävilleni.

Tarkkana rahankäyttäjänä suunnittelin illallisen opiskelijan lompakolle optimaaliseksi, eikä raaka-aineita lopulta tarvittu kuin kolme:

20180908_195245.jpg

Ensiluokkaiset raaka-aineet ovat kaiken kokkauksen tärkein ominaisuus. Itse suosin länsinaapurista noudettua pikamakaronia koska kokkaan nälkäisenä ja silloin ei ole aikaa odotella turhaan. Myös ruokakerman valinta on täysin omista mieltymyksistä riippuvainen, itse tykkään tästä.

Ruoan tekovaiheita on kutakuinkin kolme.

  1. Ruskista ja mausta jauheliha

20180908_195636.jpg20180908_195934.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. Lisää ruokakerma.

20180908_200404.jpg

3. Lisää keitetty makaroni.

20180908_200503.jpg

 

Ai että! Tämä ateria taipuu aina krapulan lievittämisestä vaikutuksen tekemiseen ensitreffeillä. Perinteisesti tähän ei kuuluisi tuo ruokakerma, mutta tällaisella pienellä kulinaristisella twistillä saadaan tähän herkkuun aivan uudenlaisia sävyjä. Myös sipulia voi laittaa, minulla ei sattunut kaapissa olemaan sitä tähän hätään.

Otahan siis tästä kermaisen liha-makaronipaistoksen ohjeet haltuun, kokeile itse kotona ja rakastu! Ensi kerralla kerron teille kuinka valmistetaan korppujauhoa semipuhtaista raaka-aineista.

35/2018 – Fuksiviikko fuksien kertomana

Ai että! Ensimmäinen fuksiviikko on ehdottomasti opiskeluajan yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista. No luonnollisestihan se sisältää ensimmäiset muistot kaikkine ensivaikutelmineen ja yllätyksineen. Ne naamat tulevat tutuiksi, joiden kanssa onkin jo kohta viettänyt monen monta hauskaa hetkeä ja vuotta Rovaniemellä. Kaikki on uutta ja jännittävää; miten WebOodi nyt taas toimikaan ja missä on luentosali 11?

Ainejärjestömme mahtavat tuutorit ottivat uudet fuksit lämpimästi vastaan järjestämällä aktiivisesti tapahtumia ja ohjelmaa ensimmäisten päivien ratoksi. Meininki sen kuin jatkuu ja pitkin syksyä on tulossa fuksiaiset, fuksisitsit ja monta muuta häppeninkiä. Tiistaina järjestettiin perinteiset Lapikkaan kotiapprot, jossa fuksit pääsivät kurkistamaan tuutorien, hallituslaisten ja muiden lapikaslaisten huusholleihin. Myös allekirjoittaneen luona pääsivät fuksit kisailemaan aineenhallintaa ja didaktisia taitoja testaavien haasteiden parissa. Viimeisenä tehtävänään ryhmä sai osallistua Lerpakkeen sisällöntuottamiseen kertomalla itse ensimmäisestä fuksiviikostaan. Olihan paikalla myös päätoimittajan lisäksi tähtitoimittajamme Tume, joten rasti oli omiaan jutun kirjoittamiseen. Se ryhmä, joka kirjoittaisi omaperäisimmin, hauskimmin ja yksityiskohtaisimmin saisi juttunsa suoraan Lerpakkeeseen. Teksteissä kerrottiin ensimmäisen viikon olleen hauska ja tapahtumantäyteinen aktiivisten tuutorien ansiosta. Tässä on muutamia otteita ryhmien fiiliksistä ensimmäiseltä fuksiviikolta:

Infon määrää päiviteltiin

– Infoa tuli kuin vettä ämpäristä kaataen ja sille ei ollut tulla loppua.

Väki tuli tapahtumien myötä tutuksi

– Tutustuimme toisiimme hauskojen leikkien ja pelien, Amazing Racen, baarikierroksen, fuksibingon sekä kotiapprojen avulla. Homma rokkaa!

Yhteishenki on ollut korkealla

– Naamayliannostuksesta ja informaatioylikuorituksesta huolimatta fuksipallerot ovat olleet mahtava jengi, joiden kanssa on ollut mahtava viettää yhteistä aikaa.

 

Kirjoitusskaban voiton vei ryhmä nimeltä Hattivatit. Tässä heidän upea runonsa:

Fuksiviikko ensimmäinen, takana kalja jos toinen,

kaikki hauskat ihmiset ja illanvietot iloiset.

Tulevaisuus jännittää, mutta pelkoa ei häivääkään.

Fiilikset kovin leppoisat ja ystävät niin eloisat.

Ruoka maittaa koululla ja krapula haittaa kotona.

 

Nähdään Pönttäreissä! – Vili, päätoimittaja

34/2018 – Tervetuloa fuksit!

Lapikkaan kesäkiertue saatiin toissaviikolla päätökseen ja iso kiitos kaikille oppaillemme läpi helteisen Suomenmaan. Tällä viikolla yliopistomme uudet ekaluokkalaiset ovat saapuneet Rolloon aloittamaan ainutkertaista fuksisyksyään Lapikkaassa. Lämpimästi tervetuloa!

Allekirjoittaneen loppukesä on ollut vilkas. Viimeviikolla rakensin muun muassa peltikattoa ja pakkasin kamppeeni Rovaniemelle paluuta varten. Kuluvan viikon tiistaista perjantaihin olin Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa melomassa ja vaeltamassa henkeäsalpaavissa maisemissa. Nyt hyppään takaisin toimittajan saappaisiin ja Lerpake jatkaa pureutumistaan opiskelijaelämän ajankohtaisimpiin aiheisiin.

Fuksin ensimmäiset viikot ovat yhtä hulinaa. Tässä on pieni koonti tulevista tapahtumista syyskuussa, joihin kannattaa ehdottomasti tulla messiin!

Fuksimessut – Yliopiston pääaulassa 31.8.

Täällä pääset hyvin tutustumaan Rovaniemen opiskelijajärjestöihin ja hankkimaan toinen toistaan upeampia haalarimerkkejä.

Pönttärit –  AJ-tilat 3.9

Lapikkaan legendaarinen tapahtuma, jossa uudet ja vanhat opiskelijat pääsevät tutustumaan sekä maistelemaan maukkaita kotiviinejä.

Fuksiaiset – Keskustassa 12.9

Fuksisyksyn ehdoton kohokohta; vauhdikas rastikilpailu, upeita asuja ja mahtavaa meininkiä!

Lapikkaan fuksisitsit

Mitkä on sitsit? https://lapikasblog.wordpress.com/vapaa-aika/sitsiohjeet/ Tietoa tästä myöhemmin.

Kattavampi koonti https://www.facebook.com/events/210300839836154/

Lisää tapahtumia löydät osoitteesta  http://lyy.fi/opiskelijalle/ajankohtaista/tapahtumat/

Pysy taajuudella!

– Vili, päätoimittaja

 

32/2018 – Lapikkaan kesäkiertue osa 5: Turku

Moikka ja terveisiä täältä Turun liepeiltä!

– Miten kesä on edennyt?

Jos vastaan kesäopintojeni puolesta, niin vastaus on yksinkertainen: ei ole edennyt. Tästä en suinkaan syytä itseäni vaan hellekesää, jalkapallon MM-kisoja, auringossa kuumenevaa tietokonetta ja liian hyviä mökkeilyolosuhteita.

Muutenhan kesä lähti käyntiin sillä, että etelän tyttö palasi kiltisti VR:n kyydillä takaisin Turkuun ja äidin nurkkiin Littoisiin. Kesäkuu vierähti mökkeillessä, heinäkuun alussa kävin pyörähtämässä Rovaniemellä, tutustumassa Kajaaniin ja palasin lähtöpisteeseen mökille Paraisille. Heinäkuuhun mahtui lisäksi pari reissua Tampereelle ja pari päivää Helsingissä. Loppukuu meni jälleen mökkeillessä ja elokuun viides päivä lähdin Kreetalle, josta palasin tänään syömään äidin ruoat ennen paluuta Rovaniemelle.

Kesään on mahtunut monia maisemia ja paljon reissaamista. Kuunvaihteessa tajusin, että olen kuukauden verran elänyt matkalaukusta käsin, joten odotan jo innolla, että pääsen takaisin kotiin Rovaniemelle. Kaverit, arki ja yliopistoelämä alkavat olla jo melko kaivattuja muutaman kuukauden onnistuneen lomailun jälkeen.

LRM_EXPORT_20180811_210302

– Entä mitä suunnitelmia on ennen syksyä?

Kokeilen voiko kolmen kuukauden kesäopinnot tiivistää kolmeen viikkoon. Tällainen rutistus vaatii oikeanlaiset ei niin aurinkoiset ja loma-aivoja hellivät olosuhteet, joten perjantaina pitäisi suunnata takaisin Rovaniemelle ja yliopiston kirjastoon. Lisäksi LYYn edustajisto aloittelee syksyn tehtävissään jo paria viikkoa ennen opintojen jatkumista, joten niissä pääsee vaikuttamaan jo ennen opintojaLRM_EXPORT_20180811_205749

– Mitä odotuksia on ensi lukuvuodelta?

Odotan ja oletan Kelan tavoin valmistuvani kandiksi, selvittäväni mitä sivuaineita oikeasti haluan lukea, kun kaikkea ei voi saada, vaikka haluaa ja toivon myös onnistuvani säilyttämään kunnon opiskelurytmin pidemmälle kuin helmikuulle.

Alkusyksy on myös tietenkin jännä vaihe vanhemmallekin opiskelijalle, kun uudet opiskelijat tulevat ja itse pääsee seuraamaan, kun fuksit aloittelevat elämänsä parasta aikaa.

Mun kesä loppuu ja niin loppuu myös Lapikkaan kesäkiertue. Nauttikaa vielä viimeisistä kesäpäivistä ja törmäillään syksyllä!

Terkuin Oona, VPJ ja edunvalvontavastaava

1108-2018-0926165024366402523

31/2018 – Lapikkaan kesäkiertue osa 4: Kemi

Huom! Juttu sisältää kemiläistä huumoria

Erittäin punaista kesäiltaa Kemingradista, täältä Perämeren pe*seenreiästä, Suomen Monacosta. Saatatte kyseenalaistaa kyseisen alueen elin- ja asutuskelpoisuuden sekä elämän edellytysten täyttymisen, mutta noin 21 000 kommunistin ja Jope Ruonansuun lisäksi Kemistä tulee myös muutama ihminen – perimätiedon mukaan. Tällä kertaa Kesäkiertue 2018 on päätynyt Lounais-Lappiin, Kemiin (jos ei vielä käynyt selväksi). Toimittajananne kiertueella toimii tällä kertaa omaa Lerpake-neitsytmatkaansa toimittava 4. vuosikurssilainen Niko Haataja, hallituksen kulttuuri- sekä fuksivastaava.

Mites kesä on mennyt?

Olen viettänyt nyt kolmatta kesää putkeen leirikesää. Heti viimeisten opintojen päätyttyä keväällä aloitin työt Kemin seurakunnalla. Työrupeama sisälsi reilun viikon toimisto- ja suunnittelutyötä, neljä viikon mittaista rippileiriä (sisältäen konfirmaatiot) sekä yhden palautekeskustelun. Leireillä pidin huolta pääsääntöisesti siitä, että kitara ja laulu soi silloin kun piti. Siinä ohella pääsin pitämään myös pari oppituntia, suorittamaan kurinpitotoimenpiteitä ja viettämään aikaa nuorten parissa. Soiteltuani neljä viikkoa samoja noin 10-15 biisiä reilun 130 laulun kirjasta, kohdattuani samat ryhmäytymisen ja draaman kaaret joka viikko, nähtyäni isosten samat sketsit ja näytelmät yhä uudestaan ja seurattuani neljän viikon ajan eristyksistä somen välityksellä sitä kuinka kaverit nauttivat kesästä, festareista ja ulkomaanmatkoista mietin, miksi minä taas tähän ryhdyin? Eihän tästä edes makseta niin hyvin! Heinäkuun puolivälillä muistan aina syyn. Kesän vuokrat on maksettu ja istun meren äärellä terassilla kylmä huurteinen käsissäni ja kuuntelen livenä akustista bluesia. Viimeisen puolentoista viikon aikana olen käynyt töissä vain yhden parin tunnin palaverin verran ja koko loppu kesä on lomaa. Ai että!

kuva 1
“Työhönsä paneutuja”, isosen ikuistama ainoa kuva minusta rankan leirityön äärellä

Jotta kesä ei olisi aivan tyhjä töiden jälkeen, on minun pitänyt itse keksiä itselleni tekemistä – Kemissä. Voiko täällä edes tehdä mitään? Leirirupeaman päätteeksi lähdin jälleen leirille, tosin tällä kertaa itse leiriläiseksi. Kemissä kohta 10-vuotisjuhlaa nauttiva bändileirille oli jälleen mukava mennä rikkomaan vähän oman mukavuusalueen rajoja. Ensimmäistä kertaa elämässä olin osallisena tekemässä räppibiisiä – joka myös äänitettiin. Kappale saattaa tulla myös julkiseen levitykseen, mutta kuka sen muka haluaa kuulla? En minä ainakaan.

kuva 2
Studiolla
kuva 3
Petri Nygård vai Niko Haataja?

Välillä myös vasemmistolaista punaviherkuplaa tulee rikkoa ja muistuttaa elämästä vanhempien nurkkien ulkopuolella. Lähdin siis katsastamaan omaa asuntoani, kuukauden aikana kertynyttä lasku-ulosottovirasto-kela akselin kirjepinoa sekä elvyttämään kesälomalla ollutta JKT bändiä! Parit roudaukset, hillittömät treenit ja pumppumme oli valmiina kesäkiertuetta varten. Hurjan yhden keikan pituinen kiertue kesti koko viikonlopun ja jälkipuintia tapahtui vielä maanantainakin. Huhhuh! Mielenterveyden palauttaminen takaisin entiselleen vaati erittäin paljon, nimittäin kolme reissua Rovaniemen Freija-kissakahvilaan! Kolmen päivän kissanpaijauksen jälkeen koin olevani valmis palaamaan Kemiin kohti kotikylän Satama Open Air -festareita, joissa toimin toisena päivänä talkootyöläisenä kulissien takana.

View this post on Instagram

Bäk in pisness 😎 kesätauko paketissa #pekkalaurila

A post shared by JKT (@jkt_virallinen) on

kuva 4
Kissakuiskaaja

”Mites sillä teidän PS Kemillä menee Veikkausliigassa??”
– lähes suora lainaus päätoimittajaltamme Vililtä

kuva 5

On PS Kemi kuitenkin jotain hyvääkin tähän kesään tuonut. Juhannusviikolla Kemi isännöi Jänkäderbyä, jonka jälkeen kausikortilla pääsi katsomaan ilmaiseksi mm. meidän kylän omien poikien bändiä Sonata Arcticaa! Ei ole kemiläinen, jos ei näe Sonataa kerran kesässä.

Mitä suunnitelmia on ennen syksyä?

Ei mitään. Kaikki mahdollinen on tehty.
Paitsi Lapin reissu, sellaiselle lähden tässä mahdollisesti vielä ennen arkeen palaamista. Minä, tie, kaksi kaveria ja teltta – Brokeback Moustain 2.

Mitä odotuksia on ensi lukuvuodelta?

Yritän säilyttää opinto-oikeuteni ja Kelan tukeni. Odotan innokkaana Lapikkaan tulevia tapahtumia, joissa pääsen näkemään kaikkia ihania kavereita ja tuttuja sekä luomaan uusia suhteita! Lisäksi jännitän ja odotan fuksivastaavan roolini toteuttamista uusien opiskelijoiden parissa.
Kandi voisi myös valmistua edes yhtä sutjakkaasti kuin tämä blogikirjoitus.

Nauttikaa kesästä kun sitä vielä riittää ja nähdään syksyllä, jos selviän sinne asti!

– Niko ”nikkelimarkka” Haataja

30/2018 – Lapikkaan kesäkiertue osa 3: Helsinki, Turku ja muutama muu

PJ:n kesätervehdykset kaikille! Lapikkaan kesäkiertue on siirtynyt Porista takaisin Rovaniemelle! Täällä jopa porot ovat lähteneet Valdemarin rantaan aurinkoa ottamaan muiden kesälomalaisten joukkoon.

Miten alkukesä lähti käyntiin?

Otsikkokin jo viittasi siihen, että kesä on sujunut muuallakin kuin Rovaniemellä. Kesän olen viettänyt töissä junan ravintolavaunussa. On tullut suhattua ympäri Suomea niin Helsingissä kuin Turussakin asti! Tuttuja opiskelijakasvoja onkin näkynyt nauttimassa ravintolavaunun antimista.

Festarikesä on jäänyt melko olemattomaksi viikonloppuun painottuneiden työvuorojen takia. Nostalgiaa pääsi kuitenkin fiilistelemään ystäväni kanssa Tammerfesteilla Nylon Beatin keikalla.

Entä mitä suunnitelmia on ennen syksyä?

Muutama essee pitäisi viime keväältä kirjoitella loppuun ennen syksyn opintojen alkamista. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää…

Ja kuten meidän rahastonhoitaja-Anni jo aiemmassa postauksessaan kirjoitti, lähdemme elokuussa reissuun Kosille! Mukava rentoutumisviikko ennen syksyn opintojen ja opiskelijaelämän alkamista.

Mitä odotuksia on ensi lukuvuodelta?

Itselläni alkaa 4. opiskeluvuosi ja kandin paperitkin ovat jo muutamaa kurssia vaille taskussa. Tulevalta syksyltä odotan uusia innostavia kursseja, loistavia opiskelijatapahtumia, uusiin ihmisiin tutustumista sekä ennen kaikkea kahvila Meidän Lovisan tomaattivuohenjuustokeittoa.

Alkusyksyn tapahtumista odotan ehdottomasti eniten Pönttäreitä. Kuulin villiä huhua, että fuksipojat vuosimallia 2017 ovat ihan näillä näppäimillä laittamassa viinejä porisemaan. Syksylle on suunniteltu myös poikkitieteellisiä tapahtumia yhdessä muiden ainejärjestöjen kanssa, jipii!

Mitä Lapikkaalle kuuluu?

Puheenjohtajavuoteni alkaa olemaan puolivälissä. Lapikas on kokenut parin viime vuoden aikana vaikeita asioita, joita edelleen joudumme selvittelemään. Olemme olleet melkoisen myllerryksen pyörteissä, mutta emme ole antaneet sen häiritä jäsenetujen tarjoamista lapikaslaisille. Taloudelliset paineet ovat teetättäneet paljon lisätyötä hallituksella. Onneksi hallituksemme on täynnä aktiivisia, osaavia ja innokkaita opiskelijoita! Hallituksemme ei kuitenkaan olisi selvinnyt ilman muiden ainejärjestöjen tukea, muita opiskelijoita sekä ennen kaikkea lapikaslaisia. Minusta ainakin tuntuu, että Lapikasyhteisömme on entistä tiiviimpi ja onkin ihanaa saada joukkoomme uusia opiskelijoita. Uudet fuksit, tervetuloa raksansiniseen joukkoomme!

Asiat alkavat kuitenkin selkeytyä ja syksyllä infoamme jäsenistöämme tilanteesta. Sen voin kuitenkin luvata, että tapahtumia on tulossa jälleen huikea määrä! Kannattaa siis jo harjoitella tanssimoovit kuntoon, avata lauluääni ja pakata leirikamat valmiiksi syksyä varten. Me olemme Lapin yliopiston vanhin ainejärjestö ja sitä titteliä tulemme kantamaan aina!

Lopuksi haluan antaa pari kantapään kautta opittua vinkkiä uusille (ja myös vanhoille) opiskelijoille:

  1. Vanha opiskelijoiden sananlasku ”Teen tämän esseen loppuun lomalla” ei toimi. Oikeasti. Ei vaan toimi.
  2. Kello 3.30 tequila yhdistettynä seuraavan aamun luentoon on iso virhe.
  3. Mene luennoille. Ainakin JKT:n luennoille. Helpottaa kummasti kurssin läpipääsyä.

Kesäterkuin,

PJ-Emma

IMG-20180626-WA0018

29/2018 – Lapikkaan kesäkiertue osa 2: Pori

Aurinkoista viikonloppua sulle! Lämpimät terveiset myöskin Annille ja Pekalle sinne Rolloon, jota onkin aurinko hellinyt Lapin ollessa viimeviikolla lähes koko Euroopan kuumin kolkka! Helteeltä ei ole säästynyt myöskään eteläisempi Suomi ja toivotankin teidät kaikki tervetulleeksi kesäkiertueelle kuuman heinäkuun kuumimpaan kaupunkiin Poriin!

Yyteriä
Yyteri, Pori

Miten alkukesä lähti käyntiin?

– Kiitos hyvin! Toukokuun lopussa pääsin kesälaitumille rakkaaseen syntymäkaupunkiini Poriin, jossa pääsin nauttimaan ulkoilmasta piha- ja puutöiden parissa. Lomalla on tullut tehtyä muutamia mahtavia reissuja pitkin Suomenmaata. Rippileirin vetäjänä olin mukana viikon vaellusleirillä Kuusamossa. Festarikesän korkkasi Rockfest Hyvinkäällä. Kesäkuu huipentui ystävieni häihin, joissa sain kunnian toimia bestmanina.

Entä mitä suunnitelmia on ennen syksyä?

– Heinäkuun alkaessa aloitin työn urheilukentän hoitajana. Näin superviikolla koko valtakunta kääntää katseensa tänne länsirannikolle, jossa tapahtuu vaikka ja mitä. Kävin katselemassa asuntomessujen antia, kuuntelemassa Suomi Areenan keskusteluja ja fiilistelemässä Pori Jazzin meininkiä. Tänä kesänä olisi vielä töiden ohella tarkoitus mökkeillä, tehdä luontoretkiä ja käydä huikeilla Porispere-festivaaleilla.

Mitä odotuksia on ensi lukuvuodelta?

– Kolmas vuoteni Rollossa pärähtää syksyllä käyntiin. Kandia olen jo aloittanutkin ja saan sen kursittua kasaan ennen pitkää. Odotan Lapikkaan toinen toistaan mahtavia tapahtumia. Meillä on myös opiskelijayhteisössä paljon poikkitieteellistä meininkiä! Lerpakkeeseen on luvassa tapahtumaraportteja, haastatteluja sekä paljon uutta ja laadukasta sisältöä.

Mikä on paras kesäjuoma?

– Kesähelteillä ehdottomasti kylmä kokis. Terassilla ja etenkin saunan jälkeen maistuu hyvä artesaaniolut. Kesällä suosin raikkaita ja hedelmäisiä Indian pale aleita ja -lagereita.

Miten erotan metsäalvejuuren ja hiirenportaan toisistaan?

– Nämä kaksi saniaislajiketta muistuttavat kieltämättä hieman toisiaan! Kasviota kesällä kasatessa kannattaa kiinnittää huomiota lajien ruotiin. Metsäalvejuuren (Dryopteris carthusiana) ruoti on noin kasvin lavan mittainen, kun taas hiirenportaan (Athyrium filix-femina) ruoti on vain alle neljäsosa sen lavan pituudesta. Hiirenportaan lapa on myös muodoltaan vastapuikeampi.

Mikä joukkue voittaa ensikauden sm-liigamestaruuden?

– Vaikea ja mielenkiintoinen kysymys! Kolmen kärjessä runkosarjassa ovat varmaankin tutut Kärpät, IFK ja Tappara. Positiiviseksi yllättäjäksi ensikaudelle arvaan HPK:ta. Ässien sijoitus on vielä mysteeri, mutta joukkueella on paljon juniorivoimaa – varattiinhan juhannuksena Ässistä kolme hyökkääjää NHL:llään, joista korkeimpana suomalaisena numerolla kolme Jesperi Kotkaniemi. Jäämme odottelemaan syksyä ja alkavaa lätkäkautta.

Kesäterveisin, Lerpakkeen päätoimittaja Vili

 

28/2018 – Lapikkaan kesäkiertue osa 1: Rovaniemi

Kevään koittaessa useat lapikaslaiset karkasivat kesälaitumille ympäri Suomea, mutta kyllä tänne Pohjolaankin on jäänyt joitain asukkaita. Tänään kesäkiertuen oppaina toimii Lapikkaan surullisenkuuluisan sisäsiittoisuuden tuotos, Pekka ja Anni. Ei siis muuta kuin suoraan tunnelmiin!

Miten alkukesä lähti käyntiin?

Pekka: Kesähän lähti käyntiin viikon mittaisella pienellä kesälomalla! Pakattiin laukut ja lennettiin Kroatiaan rentoutumaan hirvittävän pitkän talven päätteeksi. Lomafiilis tipahti kyllä samantien alamaihin kunhan pääsin vilkaisemaan kesän työvuorolistoja ja loppukesä onkin sitten mennyt hieman erilaisissa merkeissä. Tosin näillä helteillä jopa menee välillä mieluusti töihin ilmastoinnin luokse.

Anni: Kesän lähestyessä fiilikset olivat mahtavat. En edes muista, milloin viimeksi olisi ollut tiedossa kesä ilman töitä! Mielessä pyöri lämpimät päivät istuskellen joen rannassa mansikoita syöden, rentoutumista hyvän kirjan kanssa ja siinä sivussa sellaisen pienen operaation, gradun, kirjoittamista. Noh, eihän se ihan suunnitelmien mukaan mennyt… Parin viikon sijaisuuksia päiväkodilla ja kesätyö vaateliikkeessä on pitänyt melko kiireisenä kuluneen kesän. Mites se gradu sitten? Gradu odottelee vielä tiedoston avaamista, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä. Onneksi alkukesän Kroatian reissun lämpö lämmitti mieltä kun Rovaniemen kesä ei antanut parastaan.

Mitä suunnitelmia ennen syksyä?

Pekka: Jostain pitäisi saada vielä se kauan kaivattu rusketus jota lähdettiin Kroatiasta hakemaan, töitä tosin riittää niin jännittyneenä odotan kuinka käy. Onneksi JKT:n poikien kanssa meidän syksy alkaa jo heinäkuun lopulla, niin sen myötä pienoista musisointia ja kavereiden tapaamista. Uutta penaalia ja koulureppua lähdetään hakemaan viimeistään elokuun puolessa välissä.

Anni: Mitäpä kesä olisikaan ilman kesäopintoja? Ennen syksyä pitäisi siis pyyhkiä pölyt läppäristä ja suorittaa muutama kesäkurssi. Niin ja se gradu. Valmistua pitäisi ensi keväänä, joten pikkuhiljaa muutamaa hikipisaraa alkaa puskemaan ohimolle. Elokuun alussa odottelee vielä onneksi kunnon rentoutumisloma, kun otan tuon meidän ihanan PJ-Emman kainaloon ja lähemmä Kosin lämpöön!

Mitä odotuksia ensi lukuvuodelta?

Pekka: Kandin paperit pitäisi syksyllä saada ulos ja rykäistä äidinkielen sivuaine pakettiin. Tottakai innolla odotan millaisia uusia naamoja porukkaan tulee mukaan ja mahtavaahan se on nähdä myös vanhempia kavereita. Kuitenkin top3 odotukset ensi vuodelle voidaan listata seuraavasti:

  1. JKT:n areenakiertue
  2. Pönttäriviinit
  3. Talvipäivät 2019

Anni: Kuten aiemmin tuli jo esille, mulla alkais opintojen viimeinen vuosi, hurjaa! Syksyllä viimeinen harjoittelu, gradun tekeminen loppuun ja viimeiset kuukaudet hallituksessa, unohtamatta häämöttävää viimeistä (ainakin toivottavasti…) vappua opiskelijana. Päässä soi muuten nyt Nylon Beatin Viimeinen, kappas. Mullahan on jo kolmas hallituskausi menossa, joten pikkujouluissa saatan yhden tai kaksi kyyneltä tirauttaa hallitushommien loppumisen takia, melko tiiviisti kun näitä hommia on tullut tehtyä. Hallopedin hommat jatkuu sitten kevääseen saakka, joten järjestöhommissa pyörin ihan loppuun saakka. Eniten odotan kaikkia mahtavia tapahtumia! Pönttärit, Lapikkaan pikkujoulut, Talvipäivät Raumalla, School’s outit, Vappu, ja kaikki näiden väliltä.

Kesäterkuin, Lapikkaan hallituksen pariskuntakiintiöläiset Anni ja Pekka

 

Ps. Tuleville fukseille tiedoksi, meidän ainejärjestön piirissä on tapana että siellä vähän sattuu ja tapahtuu, joten olkaahan tarkkana – tuutorit eivät aina välttämättä lähesty  puhtaat jauhot pussissaan t.pekka_fuksi2015&anni_tuutori2015

20180715_202816.jpg