16/2018 – VaKaVaa aikaa

Makkaran paistoa laavulla

Continue reading 16/2018 – VaKaVaa aikaa

Advertisements

Lapikkaan 42. vuosijuhlat

Lapin yliopistoakin vanhempi ainejärjestömme Lapikas täyttää 42 vuotta! Lapikaslaiset kerääntyvätkin juhlimaan tätä merkkipäivää 18.11. legendaariseen paikalliseen tanssiravintolaan, Valdemariin.

Itse allekirjoittanut on osallistunut Lapikkaan vuosijuhlille kahdesti. Vuonna 2015 innokkaana fuksina katselin suu pyöreänä 40. vuosijuhlan ällistyttävän koreaa tunnelmaa, ja viime vuonna taas asettelin pahvilautasia juhlavieraille Toipparissa. Uskonkin nähneeni vuosijuhlien materialistiset ääripäät kahden viime vuoden aikana.

Kontrastia on hyvin vaikea käsittää, ellei ollut itse paikalla. Itse olin aivan puhtaasti osallistujan roolissa Korundin vuosijuhlissa kaksi vuotta sitten, ja vuosijuhlien oikeasti juhlallinen tunnelma oli älyttömän käsin kosketeltava. Oli puheita, maljoja, ja aivan täysillä soittava livebändi. Viime vuonna rakas Lapikas painoi juhlat kovalla säästöliekillä, ja kaikki ruoat ja koristeet olivat talkoolaisten itse valmistamia, mutta toisaalta tällainen “säälivujujen” omintakeinen meininki sai juhlakansan syttymään tosissaan. Jopa pukukoodin tiukkuudesta oltiin säästetty, ja rennompi tunnelma avasi oven täysin erilaisille, mutta yhtälailla nautinnolliselle juhlalle. Itsellä onkin kerennyt karttua ikuisia muistoja jo näiden kahden vuoden aikana, ja harkitsenkin jo vakavasti venyttäväni opintoja viidellä vuodella jotta pääsen juhlimaan lapikaslaisten kanssa vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Lauantaina kekkereissä nähdäänkin laaja kirjo eri vuosikurssien opiskelijoita, ja ennakkoilmottautuminen olikin valtava menestys. Seuraavassa erään ännännen vuoden opiskelijan mietteitä ja muistoja Lapikkaan vuosijuhlista:

“Oma lemppari vujuilla on ku saadaan laittaa parhaat päälle ja nauttia kanssaihmisten seurasta. Yks muisto tulee mieleen: nestemäistä rohkeutta nauttineena rullasin pyörällä puku päällä Rovaniemen yössä pitkin jäisiä katuja ja vaimo istui jopparilla. Kuin ihmeen kaupalla selvittiin himaan, mutta näin jälkeenpäin mietittynä oli ehkä typerin idea pitkiin aikoihin. Ottaen huomioon että ajoin talvella fillarilla ekaa kertaa vasta Rollossa. Kyllä, Pohjanmaan poika oli elänyt kuplamuovissa pitkään.”   

– Lasse (nimi muutettu)

 

Tänä vuonna Lapikas tekeekin jälleen paluun isoille areenoille. Vujutoimikuntamme on ennätyssuuri, mikä kertoo selkeästi omaa kieltään  Lapikaslaisten innosta järjestää hyvät juhlat, ja Valdemarin henkilökunnan kanssa on ollut erittäin helppo järjestää tapahtumaa. Itse miljöö on jo itselle tullut tutuksi vuosien saatossa, ja pakko sanoa ettei Valdemari ole pettänyt kertaakaan. Siellä olen kokenut laskiaisen koko riemussaan, juhannustanssit huhtikuussa, sekä lukuisat ja lukuisat piknikit. Valdemarin tunnelmallisella lavalla nähdään myös tänä vuonna actionia, sillä Lapin toiseksi kovin coverpumppu JKT tulee päättämään illan juhlallisuudet ja antaa jokaiselle tilaisuuden antautua tanssivaistojensa vietäväksi!

Toivottavasti nähdäänkin taas kaikki isolla joukolla ensi lauantaina, ja tehdään näistäkin vuosijuhlista ikimuistoiset kaikille osallistujille!

 

Kanavasurffailua läpi Rovaniemen – muistoja Lapikkaan fuksiaisista 6.9.-17

”Great players light up the stadium!” Lapikkaan kekseliäät fuksit sytyttivät loistavan meiningin Rollon iltaan hauskoilla asuillaan ja hyvillä tiimipelaajien taidoillaan. Tänä vuonna teemaksi oli valittu ”televisiosta tuttu”. Saimme nähdä kotimaisten ja ulkomaisten sarjojen, lastenohjelmien, urheiluruudun, illan elokuvien, musikaalien, mainosten, uutisten sekä muiden ohjelmien tuttuja hahmoja. Hienoja asuja oli niin paljon, että niiden kaikkien kertomiseen ei riittäisi allekirjoittaneen palstatila.

Perinteiden mukaisesti ryhmät seikkailivat Rollon yössä rastilta rastille suorittaen toinen toistaan omaperäisempiä tehtäviä. Haasteissa tarvittiin visuaalis-spatiaalista hahmotuskykyä, matemaattis-loogista ongelmanratkaisua, lingvististä taitoa, musiikillista ja liikunnallista älykkyyttä, mutta ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja sekä yhteen hiileen puhaltamista. Ryhmät suoriutuivat koitoksista oivallisesti kisan ollessa äärimmäisen tiukka.

Paljastamatta liikaa fuksiaisten salaisuuksia tuleville lapikaslaisille minä toimin itse Don Tamin roolissa haastaen fukseja rokkibaari Grandessa. Esitykset olivat vertaansa vailla saaden koutsin jopa pärskähtämään hilpeään nauruun. Vastavuoroksi esittelin fukseille korttitaikurin taitojani ja oi niitä ihmetteleviä ilmeitä. Aivan yllätyksesi vaihtareiden ryhmä näytti meille myös korttitempun, jota jäätiin vanhojen puolesta äimistellen pohtimaan.

Kun muistelin omia fuksiaisiani, samat asiat nousivat esiin myös tänäkin vuonna; pääsee tutustumaan uusiin naamoihin, oppii tuntemaan Rovaniemeä vähän paremmin sekä saa hassutella sydämensä kyllyydestä ja vielä porukalla, jossa tunnelma on omaa luokkaansa. On mieltä lämmittävää nähdä, miten uudet opiskelijat lähtevät mukaan ja uskaltavat vielä heittäytyäkin. Minusta fuksiaiset ovat paljon enemmän kuin ainoastaan rastikilpailu kaupungilla naamiaisasuissa.

Koutsi sanoo: Hyvät fuksisiskot ja -veljet, näin aurinkokuninkaan ominaisuudessani voin kertoa teille, että vaikka kausi on juuri vasta alkanut, viime keskiviikosta muodostui yksi fuksivuotenne kirkkaimmista kohokohdista. Olitte kerrassaan mahtavia!

Vili Peltomäki, 2. vuosikurssi, ”Don Tami”

Terveydestä ja tuutoreista

Näin maaliskuun viimeisenä päivänä olen alkanut vasta tajuamaan kuinka helvetin nopeasti aika onkaan kulunut syksystä; monella meistä tenttejä on sekä ollut että on tulossa, kirjallisia tehtäviä on alkanut kasaantumaan, osalla on alkamassa harjoitteluja ja, ehkäpä suurimmalle osalle tärkeimpänä, vappu on lähestymässä. Tästä huolimatta olisi tärkeitä muistaa olla uuvuttamatta itseänne täysin ja antamalla levolle tärkeän sijansa.

Opiskelu-uupumus sekä opiskelu asioista murehtiminen on kuitenkin huomattavasti harvinaisempaa yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa kuten käy ilmi vasta julkaistussa Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa (KOTT) 2016. Tässä 439-sivun julkaisussa on kirjattuna ylös laajasti korkeakouluopiskelijoiden terveydentilasta fyysisestä mielenterveyteen. Julkaisussa on muutamia mielenkiintoisia huomioita jotka saattavat yllättää monia; esimerkiksi yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa useammin kuin kerran päivässä hampaansa pesevät 1.-7. vuoden opiskelijoiden keskuudessa n.75-77% ja 8. vuoden opiskelijoista ylöspäin vain 68%. Sukupuolittain naisista hampaansa useammin kuin kerran päivässä pesevät opiskelijoiden keskuudessa keskimäärin 80% kun taasen miesten keskuudessa kyseinen luku on 65%. Ei mikään pieni ero ja täytyykin kysyä miehenä kuinka tuollaiseen tilanteeseen on päästy. Saa nähdä tulisiko yliopistossa opettaa yleisiä elämänhallintataitoja.

Jos vain aikaa riittää ja halua löytyy niin kannattaa ehdottomasti käydä YTHS:n Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen sivustolla tutkimassa tutkimuksia, niiden taulukkoja sekä yhteenvetoja.

Näin asiasta kuitenkin toiseen; olen saanut tietooni, että meiltä olisi vielä muutama tuutori paikka täytettävänä. Tämä samainen tuutoripula näyttää olevan muidenkin tiedekuntien riesana mikö on johtanut tuutorihaun pidentämiseen 4.4 saakka. Joten jos sinua edes hieman kiinnostaa ajatus toimia tuutorina niin nyt olisi viimeinen mahdollisuus siihen. Klikkaa tästä niin pääset sähköiseen tuutorihaku lomakkeeseen!

El Clásico tuo jälleen kevään mukanaan

Muistan vielä kirkkaasti syystalven, kun aamulla menin yliopistolle pimeässä ja päivän jälkeen talsin kotia kohti pimeässä jälleen. Lapin talven jälkeen onkin aina yhtä vaikea orientoitua siihen, että tälläkin hetkellä kello on varttia vaille kuusi ja aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta.

Mitä talvesta jäi käteen? Läjä räsitehtäviä, muutama luentopäiväkirja, pari esseetä jollekkin kurssille, johon et ole varma oletko edes ilmoittautunut ja kauhea laiskuusmorkkis. Onneksi ensi keskiviikkona pääsee ainakin hetkeksi unohtamaan kouluhommat ja nauttimaan auringon paisteesta yhteisessä hengessä ja suhteellisen hyvässä seurassa, nimittäin Lapikkaan perinteinen El Clásico saapuu jälleen, ja tämä jos mikä on jo takuuvarma kevään merkki.

El Clásico on perinteisesti ollut fuksien juhlaa, ja vanhemmat vuosikurssit ovat viimeistään tässä vaiheessa joutunut siirtämään valtikkaa nuoremmille, mutta kuinka käy tänä vuonna? Viime vuoden finaalissa seniorit pitivät fukseja jännityksessä aivan ottelun viime hetkille asti, mutta joko tänä vuonna koittaa se hetki, kun fuksit lyödään El Clásicossa?

Tapahtumaan haetaan tänä vuonna tuoreutta vaihtamalla peliväline jumppapalloon, kuten Savonlinnan Talvipäivistä opittiin, niin tämähän passaa lapikaslaisille enemmän kuin hyvin. Talvipäivien joukkueessa oli erinomainen sekoitus kokemusta ja nuoruutta, joten norsupallon salat on hallussa useilla, eikä fuksien vahva jalkapallotausta välttämättä korosta eroja enään niin paljoa, sillä hankinorsufutiksessa pääosaa näyttelee lähinnä fyysisyys ja kyky “potkia se pallo v***uun sieltä omista“.

Itse ainakin lykkään koulutehtäviä jälleen yhdellä päivällä ja nautin auringosta, sekä yritän saada kesän ensimmäiset pisamat naamaan hangesta heijastavalla valolla. Voiton juhlat tai tappion itkut koetaan Punapippurissa jälleen kerran, ja tämän myötä Lapikkaan sporttivuosi alkaakin olla paketissa. Ota sinäkin kaverit messiin, laita haalareita tiukemmalle ja tule mukaan nauttimaan ulkoilmasta!

Koulun pelillistäminen

Oletteko kuulleet koulun pelillistämisestä (gamifying)? En tarkoita sitä, että koulussa pelattaisiin opetuspelejä, vaan että koulu itsessään olisi peli! Koulun peruskäytäntöihin tuotaisiin videopeleissä esiintyviä elementtejä ja sisällytettäisiin ne joka päiväiseen oppimiseen. Näin saataisiin oppilaissa aikaan samoja oloja, kuin heidän pelatessa pelejä ja ikään kuin koukuttumaan kouluun.

Pelillistämisessä on pari selkeää pääpointtia, ainakin omasta mielestäni. Oikeasti teorioiden mukaan näitä on kymmeniä, mutta omasta mielestäni nämä seuraavat asiat ovat tärkeimmät ja joilla pääsee alkuun.

– Esittele oppilaille selkeä päämäärä, jota varten asioita opiskellaan tai harjoitellaan. Oppilaille voi esitellä esimerkiksi opetussuunnitelmasta tavoitteet jollekin oppiaineelle ja niin he tietävät, mitä heidän tulisi oppia. Opettaja voi näyttää vaatimustasot eri arvosanoille, jos oppilas haluaa tavoitella jotain tiettyä arvosanaa.

– Älä esittele ainoastaan lopullista päämäärää, vaan aseta matkalla välietappeja. Esittele lista pienemmistä tavoitteista eli ”saavutuksista” (achievement), jotta lapset voivat tehdä itse omia pieniä tavoitelistojaan. Esimerkiksi matematiikassa jokainen kertotaulu ja sen oppiminen voidaan käsitellä omana välisaavutuksenaan.

– Mahdollisuus nähdä oma kehitys, kuten saavutukset, tasot ja kuinka kaukana seuraava arvosana on. Oppilaan olisi hyvä nähdä oma kehitys eri aineissa, se auttaa motivoitumaan, koska oppimisen tekeminen konkreettiseksi antaa sille selkeämmin arvoa. Sen voi ilmaista taulukoilla tai pisteillä ja tämän avulla oppilas tulee tietoiseksi omista kyvyistään ja saattaa motivoitua lisää.

– Mahdollisuus yrittää uudelleen, jos on esimerkiksi epäonnistunut kokeessa. Kokeet ovat armottomia nykyisellään. Saamasi arvosana jää voimaan ja et voi yrittää koetta uudelleen. Peleissä voi yrittää uudelleen loputtomiin. Oppilaalle pitää antaa mahdollisuus uusia koe, jotta hän voisi harjoitella niitä asioita, joissa hän epäonnistui. Näin koetilanteet muuttuvat vähemmän stressaaviksi ja oppilas näkee, että yksi epäonnistuminen ei ole maailmanloppu.

– Luokan yhteiset tavoitteet (tämä on erityisesti yhteishengen luomista varten). Opettaja voi antaa luokalle yhteisen arvosanan ja parhaan arvosanan he voivat saada vain, jos tekevät projekteja yhdessä ja auttavat toinen toisiaan. Tai opettaja voi sanoa, että kaikkien oppilaiden on saavutettava jotkin tieto- ja taitotasot esimerkiksi matematiikassa, jotta luokka voi saada paremman arvosanan. Silloin luokka voittaa tai häviää YHDESSÄ. Kiusaamisesta voi antaa suuren miinuksen koko luokalle.

Tästä metodista parhaana esimerkkinä nykykoulussa on lukudiplomi. Se on erinomainen kannustin lukemiselle. Perusidea on tämä: Oppilas lainaa koulun kirjastosta kirjan, joka on lukudiplomilistassa, lukee kirjan, käy tekemässä kirjastossa kokeen siitä ja luettuaan tarpeeksi kirjoja lukukauden päätteeksi saa siitä diplomin. Se houkuttelee palkinnolla lukemaan, heidän lukutaitonsa paranee ja hyvässä tapauksessa herättää lukemista kohtaan elinikäisen intohimon.

Mutta pelillistettäessä se voisi olla vielä houkuttelevampi. Lukudiplomilla voisi ansaita äidinkielessä paremman numeron tai jotain muita hyötyjä. Kuvitelkaa, että jokaisesta luetusta kirjasta, joka on lukudiplomilistalla oppilas saa jonkun verran kokemuspisteitä. Näillä pisteillä oppilas voisi vaikuttaa seuraavassa äidinkielenkokeessa oleviin tehtäviin, tietenkin opettajan avustuksella ja muuta luokkaa konsultoimalla. Tai hän voi valita työparinsa seuraavaan parityöskentelyyn. Tai jos luokka saa yhdessä tarpeeksi kokemuspisteitä, he voivat esimerkiksi päättää mitä tehdään perjantain viimeisellä tunnilla tai saavat päättää minne lähdetään luokkaretkelle.

Hyvin suunniteltu pelillistäminen eriyttää. Avain siihen on eri aineissa olevien tehtävien liukuva vaikeusaste. Tehtävät vaikeutuvat hiljalleen. Kuutoseen oikeuttavan arvosanan tehtävät ovat helpompia, mutta yhdeksikköön tarvitsee jo etevämmät taidot. Ja tehtävää on oltava paljon. Tasojen avulla kaikki voivat räätälöidä itselleen sopivan haasteen ja opettajalla ei mene aikaa eriyttämiseen, sillä se tapahtuu itsestään.

Esimerkiksi opettaja voi oppilaan kanssa asettaa hänelle tietyt tavoitteet, joiden avulla saavutetaan haluttu numero. Sitten oppilas tähtää siihen ja pyrkii tekemään siihen vaadittavat tehtävät. Etevät oppilaat itseohjautuvasti voivat yrittää saavuttaa aina vain enemmän. Samalla se eriyttää ylöspäin, sillä korkeampaa arvosanaa tavoittelevat oppilaat saavat tehdä vaikeampia tehtäviä.

Pelillistämisen hyviin puoliin luetaan ainakin seuraavat asiat. Oppilas tuntee olevansa hallinnassa oppimisestaan. Hän näkee päämäärät, asettaa itselleen tavoitteet ja deadlinet, joka opettaa itseohjautuvuutta. Hän pystyy näkemään taitojensa kasvun. Oppilaan oppiminen on päämäärätavoitteista. Koska päämäärä on selkeä, se motivoi oppilaita. Enää ei kysytä, miksi tätä opetellaan.

Pelimäinen ympäristö ei ole niin vakava. Ympäristönä pelillistetty koulu on leikkisämpi ja armeliaampi. Epäonnistuminen kokeessa ei ole maailman loppu, sillä niitä voi yrittää tehdä uudelleen. Tämä on erittäin tärkeää, sillä se poistaa jännitystä kokeesta. Oikeassakin elämässä ei tarvitse onnistua ensimmäisellä yrittämällä nimimerkki kolmannella yrityksellä sisään. Pelillistämisessä on mahdollisuus luoda luokkaan kokemuksia, joita ei esimerkiksi kotona saa. Tietoa pystyy löytämään helposti kotona, mutta koulussa pystytään tarjoamaan elämyksiä.

Koulun pelillistäminen kohtaa usein paljon kritiikkiä. Toiset ovat täysin aiheellisia, toiset taas osoittavat, että asiaan ei ole perehdytty. Yksi yleinen kritiikki on, että pelillinen systeemi perustuu palkitsemiselle. Palkkioiden, ei kuitenkaan tarvitse olla aina jokin herkkupalkinto tai lupaus paremmasta arvosanasta. Se voi olla esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa tuntisuunnitteluun. Sitä paitsi, eikö hyvin tehdystä työstä pitäisi palkita?

Eräs yleinen kritisoinnin kohde on systeemin kilpailuhengen luonti. Mutta jokaisessa systeemissä on mahdollisuus kilpailla. Kilpailuhenkiset oppilaat voidaan laittaa tekemään yhteistyötä, jolloin he auttavat ja kannustavat toisiaan. Toisia oppilaita ei kiinnosta kilpailla, mutta heitä saattaa motivoida itsensä kehittäminen tai mahdollisuus vaikuttaa tunteihin tai mikä tahansa muu asia, jota he voivat ansaita hyvästä työstä.

Oppilaat opettelevat pelin säännöt ja käyttävät sitä itseään vastaan. Eivät opi aineesta, vaan pelistä. Tähän vasta argumenttini on, että jokaisessa systeemissä on porsaanreikänsä, jota voi käyttää hyväkseen. Ne löytyvät pikkuhiljaa ja niitä voi sitä mukaan kitkeä pois.

Systeemi ei toimi kaikille. Nykyinenkään systeemi ei toimi kaikille. Mutta pelillistäminen saattaa toimia joillekin, joille nykyinen peruskoulu ei toimi. En myöskään näe, että pelimäisempi koulu erityisesti sulkisi oppilaita pois, jotka pärjäävät nykyisessä mallissa.

Pelillistäminen vaatii opettajalta työtä. Jokainen luokka tarvitsee omat pienet viilauksensa peli systeemiin. Mutta se ei ole ylitse pääsemätön urakka. Kun systeemi on kerran luotu, sitä voi soveltaa uusiin luokkiin suhteellisen helposti.

Ja viimeisenä yleisistä kritiikeistä on niistä yleisin. Pelillistäminen ei ota oppimista vakavasti. Tämä on mielestäni vain asiaan perehtymättömyyttä. Se, että koulu olisi pelimäisempi ei tarkoita, että oppiminen olisi jotenkin toisarvoista. On totta, että koulun ensisijainen tehtävä ei ole olla viihdettä, vaan opettaa ja sivistää oppilaita. Mutta jos asiat voi tehdä tylsästi ja hauskasti, ja tylsän puolesta puhuu se iänikuinen ”näin on aina ennenkin tehty”, niin olen itse valmis ottamaan hypyn tyhjyyteen.

  • Sir Monty Moe
  1. Jos aihe alkoi kiinnostaa, katsokaa youtube käyttäjä Extra Creditsin ”Gamifying Education”. He selittävät tämän huomattavasti minua kiehtovammin. Huomautan vielä, että gamification on terminä ongelmallinen, sillä se tarkoittaa koulun pelillistämistä JA pelien pelaamisen lisäämistä kouluun. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa ja hakuja tehdessä täytyy olla tarkkana, kummasta lukemassasi tekstissä on kyse.

Vintern Dagarna 17.2.-19.2.

Hu-hu-hu-HUIKEAA! Opettajaksi opiskelevien vuoden kohokohta rantautuu tänä vuonna itään eli Zavonlinnaan, joka ottaa homman haltuun teemalla Nevö foget! Luvassa mielentöntä bailumeisseliä, huikeaa programmea sekä reilu parituhatta opiskelijaa. Ei mikkään ihan pikkutsydeemit! Mikä siis on hommelin nimi?

Party like it is 1947

Niin kuin otsikko antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa, niin Talvipäiviä (lyhyemmin TP) on järjestetty jo 70 vuoden ajan katkeamattomasti. Voidaan puhua pitkistä perinteistä! Saadaksemme tätä hieman mittakaavaan niin…

Vuonna 1947 Toisesta maailmansodasta oli kulunut vasta kaksi vuotta

Vuonna 1947 Suomen suurin ikäluokka syntyi

Vuonna 1947 meikäläisen mummo oli hieman yli kymmenen

Alkuaikoina tapahtumassa pääpaino oli kulttuuri- ja urheiluaiheisessa kilvoittelussa. Sittemmin Talvipäivistä on muodostunut yksi suurimmista opiskelijatapahtumista, joka kerää tajuttoman kasan kansankynttilöitä yhteen kaupunkiin.

No mitä me niiku siel oikeen tehtäis?

Lähinnä vaan kaikista siisteimpiä juttuja, joita voi tehdä koko opiskeluaikana! Ohjelmaan on taottu timanttisia kilpailuja kuten lautapelejä, silitysrautacurlingia sekä tietysti tiukka vääntö hankifutiksen kuninkuudesta. Tänä vuonna valtikan ottaa LAPIKAS, eiks vaan jengi?

Eipä hättää, jos kilpailu ei oo just se teikäläisen pala kakkua. Perinteitä kunnioittaen Talvipäiviltä löytyy approilua (kahvila-appro ja TP -appro) sekä päivätanssit, jossa voi päästää lantionsa vapaaksi ja heittäytyä musiikin vietäväksi. Tai perinteiseen suomalaiseen tapaan seistä tanssilattian reunalla ja notkuttaa päätään musan tahtiin. Omana lempparina on Olavinlinnan Pimeä kierros, jota tuskin koskaan muulloin pääsee testaamaan! Käy tsekkaamassa koko ohjelma tästä.

Tapahtuma tarjoaa myös iha oikeeta livemussaa, ja voin sanoa, että esiintyjälista on kattava. Timanttisen kropan omaava Musta Barbaari hyökkää mestoille Prinssi Jusufin kanssa, Lopetusministeriö näyttää, miten opiskelijat rokkaa yhessä. Ellinoora on varma, että jokainen voi olla Leijonakuningas eikä pääesiintyjällä Softenginellä ole todellakaan pehmeä meno lavalla! Ja jos et tiiä, keitä nämä tyypit on, niin Youtube auttaa varmasti asiaan!

Kandeeks mun niiku sit lähtee?

Kyllä.

Talvipäivät tarjoavat huikean ohjelman lisäksi kasan samanhenkistä porukkaa. Kun 2000 opeopiskelijaa kokoontuu yhteen, niin meno on mitä parhain. Nyt sulla on mahis saada uusia kavereita, joiden kanssa jonakin päivänä saatat työskennellä. Eli kannattaa verkostoitua, parempaa tilannetta siihen ei oikeastaan ole. Niiku ihan oikeasti, parempaa tilaisuutta ei ole. Ilmottaudu jo!

Kyytiin ja menoksi!

Hui hait hapeli! Eletään vikoja hetkiä ku Talvipäiville voi ilmottautua, koska viimeinen ilmoittautumispäivä on 24.1. Nyt kipinkapin jokainen ilmoittautumaan TP:lle. (PSSST… Jos et oo vielä SOOLin jäsen, niin tee sekin, koska saat rannekkeen halvemmalla ja jäsenenä on muitakin etuja!) Ilmottautumiset tehään Talvipäivien sivuston kautta, joten ei muuta ku nettiin ja menoksi! Alta voit vielä fiilistellä jo matkaa teemabiisin tahtiin!

TALVIPÄIVÄTUNNARI