Lerpake

6/2019 – Lapikas SOOLin järjestökurssilla Jyväskylässä 9.-10.2.

Kuvassa vasemmalla Rovaniemen aluetoimijamme Osmo suunnittelee tulevaa kevättä toisten aluetoimijoiden Nea (Helsinki), Jussi (Rauma) ja Lotta (Jyväskylä) kanssa. Taustalla vasemmalta SOOLin aluetoiminnan koordinaattori Laura Koskinen, hallituksen Essi Huusko, Jenna Niemi, Miikka Tarpeenniemi sekä Heimo Hirvi!

Opeopiskelijat ympäri Suomen kokoontuivat taas jälleen järjestötoiminnan kehittämisen merkeissä. Tällä kertaa jäsenjärjestöjen hallituslaisia oli kutsuttu viikonlopuksi Jyväskylään Sokos Hotel Alexandraan.

Paikalla Lapikkaasta olivat rahastonhoitaja Emma-Karoliina Kiviluoma, edunvalvontavastaava Iida Tuomi ja aluetoimijamme Osmo Salo. Haastattelussamme Emma-Karoliina kertoo, millaisia mietteitä Jyväskylästä sai Rolloon tuotavaksi.

Mitä uutta opit järkkäkurssilla?

”Järjestökurssilla oli erillinen koulutus ainejärjestöjen talousvastaaville, tai kuten kursseilla kutsuimme ”rahastopäälliköille”, ja itse sain niistä aivan valtavan määrän uutta tietoa. Käsittelimme talouden suunnittelua ja kirjanpitoa ainejärjestötoiminnan näkökulmasta, mutta tarkastelimme yleisestikin yhdistysten rahan käyttöä. Itselle suuri osa asioista tuli aivan uutena, mutta onneksi en ollut ainoa. Saimme myös yhteisesti koulutusta yhdistys- ja järjestötoiminnasta sekä yhdenvertaisuudesta. Pääsimme myös konkreettisesti tekemään kirjanpitoa, mikä oli juuri sellaista käytännön harjoittelua mitä olin kaivannutkin.”

Mikä oli järkkäkurssila parasta?

”Parasta oli ehdottomasti uusiin ihmisiin tutustuminen. Järjestökurssille oli kutsuttu opettajaopiskelijoiden ainejärjestöistä edunvalvojat, talous- ja SOOL-vastaavat ja heidän kanssaan vietimme viikonloppua yhdessä, Jyväskylään tutustuen ja koulutusten merkeissä. Ryhmäytymisen kautta pääsi tutustumaan nopeasti suureen määrään ihmisiä ja koulutuksissa oli mahdollisuus tutustua paremmin muihin talousvastaaviin. SOOL-jäsenistöstä löytyy aivan huikeita ihmisiä ja heidän kanssaan oli mahtava viettää yhdessä viikonloppua! Iso kiitos SOOLille järjestökurssista, se oli erittäin antoisa kokemus!”

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Advertisements

5/2019 – Mies keittiössä osa 3 – Kuinka nautin kasvikseni

Uusi vuosi toi sakeiden muistojen ja pakkasten lisäksi myös jonkinasteisia lupauksia. Vaikka en virallisia lupauksia antanutkaan, niin lupasin itselleni syöväni enemmän kasviksia. En kummemmin välitä kaikkien kasvisten mausta, joten minun on turvauduttava luovuuteen kasvisten syömisen suhteen.

Miten siis nautin parsakaalini? Lisäämällä ruuan joukkoon läjän lihaa tietenkin. Tähän parsakaalireseptiin kuuluu siis kilo parsakaalia, puolisen kiloa kanafilettä paloiteltuna, paketti pekonia, sekä hieman juustoraastetta sun muuta höystöä.

parsakaaliEnsiksi aloitamme ruuanlaiton irrottamalla parsakaaleista ne nuput mitä siinä on ja keittämällä niitä vedessä jonkin aikaa. Olen nyt pari kertaa tehnyt tätä, ja ensimmäisellä kerralla parsakaalit jäivät ehkä aavistuksen raa’aksi ja tällä kertaa ne taas menivät ylikypsiksi. En siis tarkkaa ohjetta osaa antaa siihen, kuinka kauan näitä kannattaa keittää. Joku viitisen minuuttia on varmaanki aika passeli. Seuraavaksi pilkoin sipulin, valkosipulin, sekä kanan. Paiskasin sipulit pannulle kuullottumaan ja hetken päästä kanat seurasivat perästä.

Kanat pilkoin siis sopivakanaa pannullan kokoisiksi suupaloiksi ja paistoin ne pannulla kuullotetun sipulin kera oliiviöljyssä. Tässä vaiheessa uunissa pöhisi pellillä paketin verran pekonia, jotka lopulta lisäsin kanan ja parsakaalin kanssa vuokaan. Muistakaa kotona, että pekoni on itsessään melko suolaista, joten kannattaa olla tarkkana suolan määrän kanssa! Itse maustoin kanat lähinnä pippurilla ja pienellä suolalla.  Kun kaikki tarvittavat ainesosat on valmistettu, sekoita vain koko höskä uunivuoassa, kaada päälle paketti ruokakermaa ja juustoraastetta, ja pistä vuoka uuniin pöhisemään pariksi kymmeneksi minuutiksi! Ruoka oli aivan kelvollista ja osoitti, että parsakaalista saa oikein maukasta ruokaa kunhan siihen muistaa lisätä lihaa ja rasvaa kyytipojaksi.

valmis setti

Nähdään taas ensi kerralla! Silloin tarkastelemme etikkasäilönnän periaatteita ja teemme katsauksen ekologiseen ja eettiseen nokkosruokien kiehtovaan maailmaan!

– Peku

4/2019 – Annikan ja Jennin lähtölaukaus Lerpakkeessa

N… Y… T… NYT! PUMPUM!

ANNIKAN PUHEENVUORO:
Noniin, nyt on koittanut viimein aika meidän uusien toimittajien nousta lauteille ja rustailla teille maanantai-illan ratoksi esittelymme.

Lyhykäisyydessään voisin kertoa itsestäni sen verran, että nimeni on Annika ja opiskelen toista vuotta Lapikkaassa. Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntäni, joten Lerpakkeeseen kirjoittaminen on siis unelmien täyttymys! Haluaisin kirjoittamani sisältöjen olevan hauskoja ja mielenkiintoisia, joten kiinnostaisi myös tietää, minkälaisista aiheista haluaisitte lukea 😊

Vuosi 2019 lähti käyntiin ihanan, kamalan herkkulakon voimin. Kuukausi on ollut pitkä ja täynnä tahdonvoimaa pysyä erossa karkeista ja pitsoista, mutta vihdoista viimein näkyy valoa tämänkin tunnelin päässä. Tällä hetkellä odotan eniten keskiviikkona loppuvaa herkkulakkoa, Tipattoman kaatajaisia ja helmikuun Talvipäiviä Raumalla!!

JENNIN PUHEENVUORO:
Haluan toivottaa kaikille hauskaa ja opiskelurikasta vuotta! Vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin ja helmikuu kolkuttelee jo ovella. Itselläni starttasi syksyllä toinen vuosi luokanopettajaopiskelijana ja nyt toinen vuosi myös Lapikkaan hallituksessa. Tänä vuonna meillä jälleen mahtava hallitusporukka kasassa ja odotukset tulevalle vuodelle ovat sievoisen mahtavan suurehkot. Itselläni yhtenä tavoitteena on ollut hakea uusia haasteita ja löytää itsestäni uusia puolia. Katsotaan mitä tässä uutena Lerpakkeen toimittajana tulee saatua aikaan. Muutamia kivoja ideoita onkin jo takataskussa, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan.

Onko muillakin ollut hieman motivaatio-ongelmia opiskelujen suhteen? Vinkkejä otetaan vastaan, millä keinoilla olet saanut taas oppikirjan kouraan ja akateemisen ajattelun lampun syttymään pääsi sisällä!

Voisi kokeilla korvata seuraavat asiat näillä vaihtoehdoilla:

Netflix sarjamaraton -> Verkkoluentomaraton
Viini -> Kahvi
Kahvi -> Vesi
Piereskely sohvalla -> Piereskely salin peilin edessä
Itkeminen kotona -> Itkeminen luennolla
Somepäivitykset  baarista -> Somepäivitykset kirjastosta
Puhelin -> Kirja
Puhelin -> Banaani
Puhelin -> Kaverin kanssa pulkkamäkeen
Turkinpippurin pizza krapulaan -> Fellin lounas tietokrapulaan

Jos sinulla on lisää ja parempia ideoita, niin pistä vaikka DM Lapikkaan instagrammiin: Lapikasry

3/2019 – “Opetusharjoittelun tarkoitus on mokata”

Pidämme teitä vielä jännityksessä, sillä joudutte odottamaan uusien toimittajiemme sisääntuloa vielä viikon verran. Toimitustiimimme palaverissa suunnittelimme alkuvuoden julkaisukalenteria ja tänään allekirjoittanut pohtii opetusharjoittelun merkitystä.

Olen nyt viettänyt viikon tässä opetusharjoittelussa. Tämä on kolmas harjoitteluni. On maanantai ja opiskelijatuvassa käy tohina kuin muurahaispesässä. Ilma on sakeana pedagogiikkaa, didaktiikkaa, kahvin tuoksua ja uusia mahtavia ideoita. Tunteiden spektri on laaja.

Tiedän, miten harkka voi tuntua työläältä. On opeteltava osaksi koulun arkea, suunniteltava ja pidettävä oppitunteja sekä tutkittava tarkasti omaa itseään ja opettajuuttaan. Työtä on paljon, mutta sillä on suuri merkitys. Harjoittelun tulisi tuntua pakollisen suoritettavan opintojakson sijaan sellaiselta kokemukselta, mikä auttaa juuri sinua kasvamaan opettajaksi. Tässä teille kanssaopiskelijoilleni sekä kaikille Suomen opeopiskelijoille muutama ajatus, joita kannattaa pohtia.

Opettaja tekee työtä omalla persoonallaan. Jokaisella opettajalla on oma kasvatusfilosofiansa sekä omat tyylinsä ja tapansa opettaa. Se mitä opettajana opimme, on miten opimme kehittymään. Opettaja ei tule koskaan valmiiksi. Valintojemme takana on ammattiosaaminen ja pedagogiset perustelut. Tätä työtä voi tehdä niin monella eri tavalla. Opettajan tulee itse tietää, mitä tekee ja miksi. Kun luokanlehtori ja yliopiston didaktikot ohjaavat sinua tuntisuunnitelman tekemiseen, he antavat sinulle ideoita ja luovat raamit toteuttaa itseäsi.

Pitämäsi oppitunti ei ole tentti, eikä tuntisuunnitelma essee. Tiedän miltä tuntuu, kun pitämääni oppituntia seuraa oppilaiden lisäksi moni muukin silmäpari. Opiskelijatoverini, luokanlehtori ja mahdollisesti yliopiston didaktikkokin tarkastelevat mitä teen. Tämä saattaa jännittää, mutta muista ettei kyseessä ole koetilanne. Et pidä oppituntia siksi, että läpäisisit sen. Pidät oppituntia, koska olet opettamassa oppilaita. On suurta rohkeutta kertoa, että nyt jännittää. Tuntisuunnitelma on sitä varten, että sinä tiedät mitä ja miksi olet opettamassa. Sitä ei tehdä sen vuoksi, että se pitää palauttaa kuin mikä tahansa kirjoitelma. Kirjoita siihen sellaisia asioita, jotka helpottavat oman oppituntisi pitämistä.

Harjoittelun tarkoituksena on mokata. Opetusharjoittelu on nimensä mukaisesti harjoittelua. Siellä saa ja ehdottomasti pitää mokailla. Kokeile rohkeasti kaikenlaisia ideoita. Kokeile asioita, mitä et ole ennen kokeillut. Lopputulos on aina onnistuminen. Jos pitämäsi tunti menee suunnitelmasi mukaan ja kaikki tuntui luonnistuvan, olet löytänyt toimivia ratkaisuja. Jos pitämäsi tunti tuntui menevän mukkelis makkelis penkin alle, olet oppinut mitä kannattaa tehdä ensikerralla toisin. Toisin sanoen onnistut aina oppimaan uutta.

– Vili Peltomäki, Lerpakkeen päätoimittaja, 3. vuoden LuKa- luokanopettajaopiskelija

P.S. https://www.sool.fi/vaikuttaminen/suositukset/

2/2019 – Lerpakkeen toimitus uudistuu

*kuvassa uusittua laitteistoamme*

Taas mennään!

Torstaina 10.tammikuuta valittiin uudet roolit Lapikkaan vuoden 2019 hallitukselle. Tämän pohjoisen universumin laadukkaimman journalistisen julkaisun päätoimittajan paikalle valittiin toista kertaa peräkkäin allekirjoittanut. Olen iloinen, kun saan jatkaa vielä tässä mahtavassa tehtävässä. Lupaukseni tälle vuodelle on tuottaa entistä parempaa sisältöä. Jos sinulla on jokin juttuidea, jonka haluat itse toteuttaa tai meidän tekevän siitä tutkivaa journalismia, älä epäröi ottaa yhteyttä!

Toimitusryhmämme vaihtui ja uusina toimittajina teille ajankohtaisinta laatusisältöä kirjoittavat Annika ja Jenni. Tuttu tähtitoimittajamme Tume siirtyi eläkkeelle hallitushommista, mutta silloin tällöin vierailee lehtemme sivuilla. Kenties saamme myös eläköityneeltä Pekulta jatkoa huippusuositulle sarjalle mies keittiössä. Suuri kiitos Tumelle ja Pekulle upeista artikkeleista sekä lämpimästi tervetuloa tiimiin Annika ja Jenni!

Allekirjoittaneella alkoi tänään neljän viikon opetusharjoittelu, joten Lerpakkeen tammikuussa kaappaavat uudet toimittajat. Kukaan ei osaa arvata, mitä heiltä mahtaa olla tulossa! Jäämme odottamaan jännityksellä ensiviikkoa. Siihen asti toivotan kaikille oikein samettisen pehmeää alkanutta viikkoa.

– (uusi) päätoimittaja Vili

P.S. Ai niin! Uusien hallituslaisten esittelyt starttaavat tänään IG:n puolella. Tänään on vuorossa itse puheenjohtaja Niko!

View this post on Instagram

Jälleen on aika hallitusesittelyjen! Eli täst' edes päin tulee joka päivä (tai myöhäisilta, näköjään) yhden nykyisen hallituslaisen esittely kuva/video, kunnes kaikk' on tullu tutuksi. Minun itse itselleni kaikessa puheenjohtajuudessani suomin oikeuksin aloitan tämän esittelyrumban henkilökohtaisesti. Moi, oon Niko, puheenjohtajan paikan vallannut 24-vuotias kemiläinen, joka on jo tilannut toimistoonsa punaiset tapetit ja Leninin pää -patsaan. Saatatte muistaa minut viime kauden hallituksesta, JKT-bändin keikoilta sekä Lovisasta – mutta luennoilta tai kirjastosta ette luultavasti. Mua ainaki jännittää kaikin mahdollisin tavoin mun tuleva vuosi hallituksessa, toivottavasti saan jaettua siitä hyviä täpinöitä jäsenistöllekin!

A post shared by Lapikas ry (@lapikasry) on

1/2019 – Tunnelmia vuosijuhlilta

Sametinpehmeää alkanutta vuotta 2019. Näin uuden vuoden aluksi palataan vielä hetkeksi viime marraskuuhun ja Lapikkaan 43. vuosijuhlien tunnelmiin. Suuri kiitos kuuluu kuvaajalle Jenni Rissaselle, joka taltioi tunnelmaiset hetket juhlahumun keskeltä. Iso kiitos myös vuosijuhlatoimikunnalle, jota ilman upeat vuosijuhlat eivät olisi olleet mahdollista toteutua.

1-Vastaanotto
Juhlavieraat vastaanottivat tervetulleiksi ravintola Valdemariin hallituksen puheenjohtaja Emma Sarkkola sekä varapuheenjohtaja Oona Elo.
2 - Skåål
Skål! Juhlaohjelman aloitti malja rakkaalle ainejärjestöllemme.
3 - Salatehtävä
Ohjelmassa oli mm. mystisiä salatehtäviä. Illan aikana jonkun ruokailuvälineet katosivat, kyseltiin kummallisia kysymyksiä ja nähtiin jopa flossaus-esitys.
4 - Vanhat
. Kutsuvieraat kävivät esittämässä kukin oman tervehdyksensä. Lapikkaan vanhat hallituslaiset viihdyttivät meitä hulvattomalla laulu- ja tanssiesityksellä.
5 - Alkuruoka
Saimme nauttia jälleen kerran herkullisesta illallisesta. Suuri kiitos Valdemarin henkilökunnalle upeasta illasta.
6 - Debatti
Pöytäseurueissa vieraat pääsivät tutustumaan eri vuosikurssien ja ainejärjestöjen opiskelijoihin. Valdemarissa kaikui riemukas puheensorina. Kuvassa hallituksen Pekka ja entinen pj Laura vaihtavat kuulumisiaan.
7 - Kuvaus
Muikku! Photoboothissa taltioitiin kuviksi näyttävät asut sekä iloiset tunnelmat
8 - Lauluesitys
Hallitus astui vielä kerran lavalle esittäen hilpeän joululaulumukaelman.
9 - Jälkkäri
. Jälkkäri oli suorastaan suussa sulavaa. Ensikertalaisetkin vujuilijat oppivat, miten liinan sai taiteltua päähänsä korviksi.
9- Vujukorvat
Illan tunnelma oli lämmin ja huoleton. Vielä kerran suuri kiitos kaikille!

48/2018 – Lapikkaan joulukalenteri 2018

Skädääm! Legendaarinen vuosien varrella perinteeksi muodostunut Lapikkaan joulukalenteri aukesi nyt jo toista kertaa. Tällä kertaa Instagramin puolella aukeaa joka päivä luukku, joiden takaa löydät joulukuun Lapikkaan tapahtumia, opeopiskelijoiden jouluvalmisteluja sekä salaperäisiä joulun salaisuuksia.

Tänään vietämme syksyn viimeistä kahvihetkeä. Tätä kirjoittaessani täällä biologianluokassa ihmisen käyvät juomassa kahvit ja syömässä piparit ennen lähtöään joululoman viettoon. Tunnelma on jopa vähän haikea, kun moni toivottelee luokasta ulos astuessaan hyviä jouluja.

Itsellenikin tämä kahvihetki on siinä mielessä viimeinen, sillä olen viimeistä kertaa järjestämässä SOOLin arvontaa aluetoimijan takki päälläni. Ensi vuonna Rollossa aluetoimijana aloittaa Osmo! Kevätkaudella on taas uudet kujeet. Ensimmäisenä alkuvuoden suunnitelmissani on kursia kandi kasaan.

Jäämme jännittämään, mitä luukuista viikkojen aikana paljastuu. Muistakaa olla kilttejä, sillä tonttuja on liikkeellä!

Vili

47/2018 – Ole mukana! Hallitusrekryn Q/A

Taas on sen aika; Ensilauantaina 1.12 klo 17.00 on aika Lapikkaan syyskokouksen sekä pikkujoulujen Wiljamissa. Kokouksessa valitaan Lapikkaan hallitus vuodelle 2019. Ole silloin paikalla, sillä Lapikas tarvitsee juuri sinua.

Hallituksessa on erilaisia pestejä. Näitä ovat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, rahastonhoitaja, sihteeri, viestintävastaava, kulttuurivastaava, liikuntavastaava, edunvalvontavastaava, kehitysyhteistyö- ja ympäristövastaava, fuksivastaava, kulttuurivastaava, verkkosivuvastaava, kv-vastaava, SOOL-vastaava sekä Lerpakkeen päätoimittaja. Joitain pestejä, kuten kulttuuri- ja liikuntavastaavia voi olla useampia. Yhdellä henkilöllä voi myös olla useampi tehtävä, kuten minulla Lerpakkeen toimittaminen ja kv-vastaavana toimiminen.

Lapikkaan IG:n kohokohdassa Hallitusrekry pääset tutustumaan kaikkiin pesteihin. Tässä on muutama kysymys, joita on hallitusrekryn aikana noussut ilmoille.

En pääse lauantaina paikalle. Voinko silti päästä hallituksen jäseneksi?

– Kyllä! Jonkun paikallaolijan on silloin sinun puolestasi esitettävä sinua hallitukseen. Kaverille kannattaa lähettää lyhyt esittelyteksti itsestäsi ja perustelut, miksi juuri sinut tulisi valita sekä mikä pesti kiinnostaisi juuri sinua.

Haetaanko kokouksessa suoraan johonkin pestiin ja mitä jos en saakaan haluamaani roolia?

– Kyllä ja ei. Kokouksessa valitaan Lapikkaalle puheenjohtaja sekä hallituslaiset. Alkuvuodesta pidetään järjestäytymiskokous, jossa valitaan muut tehtävät. Monia tehtäviä, kuten kulttuurivastaavan roolia hoitaa hallituksessa useampi ihminen. Tämän lisäksi emme segmentoidu niin, että kukaan ei hoitaisi muuta kuin oman alueensa tehtäviä. Hallituksessa autamme toinen toisiamme ja olemme esimerkiksi kaikki mukana järjestämässä tapahtumia. Jos yhden ihmisen tehtävään haluaa useampi henkilö, pidetään järjestäytymiskokouksessa asiasta äänestys.

Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta järjestötoiminnasta. Voinko silti hakea mukaan?

– Ehdottomasti! Lapikkaan hallitus on mitä mainion paikka oppia järjestötoiminnasta. Tekemällä oppii ja porukassa tuetaan toinen toistaan. Tervetuloa mukaan!

Vili

46/2018 – Lapikas musisoi! Soittelusta sävyjä syksyyn

Talvi tekee yhä tuloaan ja ennätysmäisiin mittoihin venynyt pimeä syksy vetää mieltä matalaksi. Tämä ikuiselta tuntuva harmaus keljuttaa kaikkia. Omaa kehoa ja mieltä pyritään saamaan lämpimäksi käpertymällä vilttiin, juomalla teetä, lukemalla kirjaa ja polttamalla kynttilöitä.

Tuskaiseen oloon auttaa myös mukava porukalla puuhailu. Mikä olisikaan parempi tapa saada energiaa, kuin iskeä ilmoille muutama hilpeä duuri tai sininen mollisointu! Odottakaapas kun kerron hieman lisää.

Soittovuoro

kuva 1
”Älä sit kerro et tää on oikeelta soittovuorolta.” – Juho

Lapikkaan ikioma The Soittovuoro toteutuu joka tiistai yliopistolla F-siiven kellarissa monialaisista opinnoista tutussa musiikkiluokassa aikavälillä 16-18! Toista vuotta opiskeleva tämän syksyn tuutorina toiminut ja muun muassa Nästa Muurola -yhtyeessä vaikuttava Raahen basistilahja musiikkimaailmalle ja oman sometoiminnan mukaan vain kerran vuodessa lenkkeilevä Juho ”Juho” Kinnunen ohjaa sinnikkäästi soittovuoron toimintaa. Vuoroilla on tarkoitus soittaa ja laulaa yhdessä taitotasosta riippumatta ja asiakaslähtöisesti. Paikalle saa siis saapua olitpa oman elämäsi Jimi Hendrix, Sting tai Stevie Wonder tai vaikkei soittotaidoillasi olisi päässyt läpi edes Sex Pistolsin koesoitoissa. Soitettava materiaali voi olla aivan kävijöistä riippuen joko päätöntä jamittelua tai määrätietoisempaa nuoteista ja sointulapuista tapahtuvaa soittelua. Vuoron peruuntumisista ja muista poikkeuksista Juho ilmoittelee facebookissa Lapikkaan soittovuoro -ryhmässä (linkki alla). Käy siis klikkaamassa ”Tykkää” ja liity mukaamme purkamaan syksyn ankeutta!

https://www.facebook.com/lapikkaansoittovuoro/

Tiesitkö, että voit käyttää musiikkitilojen palveluita hyväksi itsenäisesti myös omalla vapaa-ajalla aivan täysin vuorikurssista tai pääaineesta riippumatta? Ei tarvitse kuin ottaa yhteyttä johonkuhun meidän rakkaista musiikinopettajistamme ja pyytää oikeuksia päästä kyseisiin tiloihin omalla avainlätkällä. Yhteydenotto onnistuu niin sähköpostilla kuin toimiston oveen koputtamalla. Samalla on hyvä hieman avata, miksi kyseisiin tiloihin tahtoisi päästä. Yleensä kulkuluvat myönnetään suhteellisen nopeasti ja pääset toteuttamaan itseäsi yliopiston aukioloaikojen ja kyseisissä tiloissa tapahtuvan opetuksen puitteissa lähes vapaasti! Mutta mitä siellä sitten oikein voi tehdä?

Yksin harjoittelu

Jättikö fuksivuoden musiikkiopinnot jälkeensä jäääätävän pianonsoittohimon? Olitko melkein oppia ukulelensoiton salat, mutta kurssi loppuikin juuri kesken? Ei hätää! Musiikkitiloissa voit käydä itsenäisesti rauhassa soittamassa ja kehittämässä taitojasi ihan minkä vain soittimen parissa. Vaikka auttamisen ja opastamisen ilosta tunnettu suosikkiope Jukka Enbuska onkin juuri jäämässä eläkkeelle, ovat muutkin opettajat varmasti innokkaita opastamaan sinua taitojesi kehittämisessä. Myös vertaisopetus on kova sana, eli kannattaa pyytää rohkeasti apua myös muilta opiskelijoilta. Lisäksi me milleniaalit tiedämme erittäin hyvin sen, että netistä löytyy kaikki. Kaikki.

Bändiharrastus sopii mainiosti opiskelun rinnalle ja keikkaelämää on hyvä harrastaa viikonloppuisin. Sinäkin voit päästä joskus vaikkapa teekkareita tanssittamaan niin kuin me JKT:n kanssa tuossa viime lauantaina.

Bändisoitto

Näissä samoissa tiloissa on ensimmäisiä kertoja treenanneet sellaiset tämän päivän stadionintäyttäjät kuin JKT, Nästä Muurola ja The Lapikas Band. Miksi et siis itse perustaisi bändiä? Musiikkiluokassa ja bänditilassa voit treenata kokonaisen bändin voimin, eikä omiakaan soittimia juuri tarvitse (suositeltavia ne kuitenkin on, jos soittohommat alkaa olla säännöllistä). Ja jos toiminta alkaa mennä niinkin vakavaksi, että keikalle pitäisi lähteä, voi yliopistolta hyvällä tuurilla irrota äänentoistolaitteistoa lainaan keikkareissun ajaksi! Tällöin kannattaa olla eritttttäin hyvissä väleissä opettajamme Vesa Tuiskun kanssa.

Näin taittuu soitto mm. Lapikkaan vuosijuhlilta tutulta Nästa Muurolalta!

Eikös vain olekin meillä mukavaa tuolla F-siiven kellarissa! Tunnen pelkästään tätä kirjoittaessa, kuinka pimeys poistuu kehostani ja musiikillinen euforia täyttää joka soluni! Miksi et siis liittyisi joukkoomme riemuisaan jo seuraavalla soittovuorolla?

Niko “Nikkelimarkka”

45/2018 – Kuukauteni psykopaattina

Lokakuun ehtoopuolella syystä tai toisesta tuli netissä vastaan Iltalehden uutinen vuodelta 2012, joka käsittelee somen ulkopuolelle jäämistä. Uutisessa mainitaan muun muassa, että hälytyskellojen tulee soida mikäli treffikumppani ei ole Facebookissa, ja että monet työpaikat suhtautuvat jo epäilevästi ihmisiin joita ei löydä somesta. Uutinen on jo 6 vuotta vanha, mutta mielestäni somen merkitys yhteiskunnassa on kasvanut merkittävästi noista ajoista, joten sisältö on edelleen merkityksellistä.

Sain artikkelista pienoisen kiukunpuuskan, ja ryhdyin itse pohtimaan omaa esiintymistäni sosiaalisessa mediassa ja sen merkitystä elämääni. Facebookiin olen liittynyt jo kymmenisen vuotta sitten, Instagramiin ja Snapchatiin olen siirtynyt muutaman viime vuoden aikana. Ennen näitä IRC-Galleria oli kovin juttu ikinä, joten olen roikkunut erinäisissä sosiaalisissa medioissa jo varmaan lähes 15 vuotta.

Nykyään somettamiseni on lähinnä sitä, että tylsyyden estämiseksi selailen uusimmat meemut instasta ja vilkaisen kavereiden metkut snäpistä. Vaikka aikaa tuli vietettyä puhelimen ruutua tuijottaessa, niin itselleni tämä tuntui kuitenkin melko vähäiseltä, joten päätin viettää somettoman kuukauden tässä marraskuussa. Vedin puhelimeni maksimivirransäästötilaan, ja puhelimessani ei ole muuta somea käytössä kuin Whatsapp. Joitakin pakollisia asioita hoitaakseni soin itselleni vapauden käydä vilkaisemassa Facebook korkeintaan kerran päivässä.

Ainakaan minusta vielä ei tullut psykopaattia (johtuu myös siitä että profiilini ovat edelleen olemassa, vaikkakaan ei aktiivisia), mutta hulluimmaksi itseni tunnen iltaisin jos uni ei meinaa tulla silmään. Vanhasta tottumuksesta otan puhelimeni esiin, mutta päivän polttavien meemujen sijasta luen uutiset ainakin kolmeen kertaan ja ehkä vilkaisen joitain urheilusivustoja, nettiselain kun puhelimessa on vielä käytettävissä. Some on eittämättä muuttanut päivärutiinejani viimeisten vuosien aikana sen verran, että ajattelematta tulee puhelin otettua esille vaikka mitään nähtävää siellä ei olisikaan. En kuitenkaan ole kokenut jääneeni mistään paitsi, isomman kuvan asioista päinvastoin olen jopa paremmin perillä nyt kun en tuhlaa aikaani ruoka- ja matkakuvien selailuun tai YouTubeen. Oloni on jopa vapautunut, kun näin parin viikon jälkeen puhelimen läsnäololle on koko ajan vähenevissä määrin tarvetta.

Suosittelenkin kaikille pitämään hieman taukoa somesta. Huomattavasti vähemmän tulee ajateltavaa, ja sekin kohdistuu johonkin järkevämpään tekemiseen. Kouluhommia tulee hoidettua yllättävän hyvin, ja siivous auttaa myös tylsyyden lääkkeeksi. Harkitsen jo vakavasti luopuvani ainakin osittain somesta tämän kuukauden jälkeen. Noin niinkuin aikaisena joululahjana itselleni.

Peku