Pyjamoissa yöhön – Lapikkaan fuksisitsit 29.9

Ah sitsit, tuo akateemisen opiskelijakulttuurin kulmakivi! Tapahtuma on siis pöytäjuhla, joka noudattaa tarkkaa protokollaa kaikkinehauskoine yksityiskohtineen. Tämä saattaa
kuulostaa jäykältä ja tylsältä, mutta totuus on aivan toinen. Sitsit on itse koettava!
Fuksisitsit ovat nimensä mukaisesti suunnattu yliopiston ekaluokkalaisille ja tälläkin kertaaopeteltiin ensikertaa sitsikoodia joskus kantapään kauttakin. Tänä syksynä fuksisitsen teemaksi oli valittu pyjamabileet. Paikalla nähtiin hienoja yöpukukokonaisuuksia. Allekirjoittanut valitsi kuitenkin bokserien sijaan aina muodikkaat haalarit. Kello löi kuusi ja sitsit alkoivat. Minua hymyilyttivät ne kaikki ihmettelevät ilmeet, jotka miettivät mitä ihmettä nytoikein tapahtuu. Itsekin ensimmäisillä sitseilläni olin hieman, jos en aivan hukassa.

Sitseillä tutustuttiin pöytäseurueeseen, keskusteltiin kulttuurista, laulettiin perinteisiä lauluja ja nautittiinvälissä väkijuomiakin. Paikalle olivat tervetulleet myös kaikki alkoholia käyttämättömätkin sitsaajat. Sitsien runsasta sääntökirjoa lähdettiin perkaamaan tutuksi ja rangaistuksia jaettiin. Oikeastaan fuksit käyttäytyivät
varsin mallikkaasti verraten kokeneihin sitsaajiin. Vanha konkaristo sortui alkeellisin virheisiin ja kaveria suolattiin olan takaa. Sitsien emännät olivat jälleen kerran valmistaneet maistuvan aterian iloksemme.

Illan hämärtyessä meininki vain parani ja allekirjoittaneella oli hauskaa. Valitettavasti jouduin rikkomaan etikettiä ja livahtamaan paikalta hieman ennen sitsien päättymistä. Tästä syystä olin tietenkin suorittanut asiaan kuluvan rangaistuksen. Pyöräillessäni juna-asemalle, josta matka jatkui kohti rakasta Poria, mielessäni jatkuivat sitsien iloiset laulut. Lyyllä on muuten myynnissä sitsilaulukirja, joka kannattaa ehdottomasti käydä
hankkimassa sitsien vakiovarusteeksi.

Joku mainitsi, että olisin laulun sanoin voinut vetää ”nollat tauluun siis ravintolavaunuun”? Huomattavasti parempi vaihtoehto oli säätää istuin suurimpaan kulmaan ja löytää mukava asento. Oikein mukavasti sitä tuli nukuttuakin, mitä nyt välillä heräsi kuulutuksiin. Nästan Karleby. Vielä hyvää aikaa kääntää kylkeä. Ehkä
paremminkin iltaan sopi sitseilläkin laulettu ”Pendolino Suomessa, eikä olla aikataulussa”. Juna saapui perille miltein puoli tuntia etuajassa.

Vili Peltomäki, 2. vuosikurssi

Advertisements

Kanavasurffailua läpi Rovaniemen – muistoja Lapikkaan fuksiaisista 6.9.-17

”Great players light up the stadium!” Lapikkaan kekseliäät fuksit sytyttivät loistavan meiningin Rollon iltaan hauskoilla asuillaan ja hyvillä tiimipelaajien taidoillaan. Tänä vuonna teemaksi oli valittu ”televisiosta tuttu”. Saimme nähdä kotimaisten ja ulkomaisten sarjojen, lastenohjelmien, urheiluruudun, illan elokuvien, musikaalien, mainosten, uutisten sekä muiden ohjelmien tuttuja hahmoja. Hienoja asuja oli niin paljon, että niiden kaikkien kertomiseen ei riittäisi allekirjoittaneen palstatila.

Perinteiden mukaisesti ryhmät seikkailivat Rollon yössä rastilta rastille suorittaen toinen toistaan omaperäisempiä tehtäviä. Haasteissa tarvittiin visuaalis-spatiaalista hahmotuskykyä, matemaattis-loogista ongelmanratkaisua, lingvististä taitoa, musiikillista ja liikunnallista älykkyyttä, mutta ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja sekä yhteen hiileen puhaltamista. Ryhmät suoriutuivat koitoksista oivallisesti kisan ollessa äärimmäisen tiukka.

Paljastamatta liikaa fuksiaisten salaisuuksia tuleville lapikaslaisille minä toimin itse Don Tamin roolissa haastaen fukseja rokkibaari Grandessa. Esitykset olivat vertaansa vailla saaden koutsin jopa pärskähtämään hilpeään nauruun. Vastavuoroksi esittelin fukseille korttitaikurin taitojani ja oi niitä ihmetteleviä ilmeitä. Aivan yllätyksesi vaihtareiden ryhmä näytti meille myös korttitempun, jota jäätiin vanhojen puolesta äimistellen pohtimaan.

Kun muistelin omia fuksiaisiani, samat asiat nousivat esiin myös tänäkin vuonna; pääsee tutustumaan uusiin naamoihin, oppii tuntemaan Rovaniemeä vähän paremmin sekä saa hassutella sydämensä kyllyydestä ja vielä porukalla, jossa tunnelma on omaa luokkaansa. On mieltä lämmittävää nähdä, miten uudet opiskelijat lähtevät mukaan ja uskaltavat vielä heittäytyäkin. Minusta fuksiaiset ovat paljon enemmän kuin ainoastaan rastikilpailu kaupungilla naamiaisasuissa.

Koutsi sanoo: Hyvät fuksisiskot ja -veljet, näin aurinkokuninkaan ominaisuudessani voin kertoa teille, että vaikka kausi on juuri vasta alkanut, viime keskiviikosta muodostui yksi fuksivuotenne kirkkaimmista kohokohdista. Olitte kerrassaan mahtavia!

Vili Peltomäki, 2. vuosikurssi, ”Don Tami”

Tuutorit esittäytyvät!

Moro!

Mä olen Emma Sarkkola ja ikää tältä hitaalta hämäläiseltä löytyy 21 vuotta. TännEmmae pohjoiseen olen eksynyt Hämeenlinnan perukoilta Hauholta. Vapaa-ajalla tykkään eniten hengailla kavereiden kanssa. Ratsastustakin olen entisessä elämässä
harrastanut, mutta talousbudjetti estää minun ja rakkaan harrastukseni yhdessäolon. Hakeuduin tuutoriksi, koska haluan mahdollistaa teille fukseille vähintäänkin yhtä ihanan ja huikean fuksivuoden kuin itselläni oli! Mua saa yliopistolla tulla häiriin milloin vain, jos jokin asia painaa mieltä. Fakta minusta: Epäilen, että olen lapsuudessani hypännyt jonkin kehitysasteen yli, sillä hienomotoriset taitoni ovat olemattomat ja pudottelen jatkuvasti tavaroita maahan. Lämpimästi tervetuloa tänne napapiirin välittömään läheisyyteen!

 

Terve!

Mää oon Lotta. Oon 22-vuotias ja kotoisin Torniosta. Mää oon lulottaonteeltani tämmönen ilonen ja rempseä. Oon aika monesti minun elämän aikana saanu kuulla mun naurusta. Se kuulemma tarttuu. Ja varmasti myös ärsyttää monia. Mää harrastan
pianon soittoa ja puhelin on juurtunu mun kätteen. (Toisin kun kämppikselläni Emmalla, jolla ei pysy se kädessä ollenkaan) Täällä opiskelussa on parasta koulutuksen monipuolisuus. Jopa mää, jonka opiskelutaidot ovat vielä hiomista vailla, oon selvinnyt fuksivuodesta. Joten jos sinulla on samoja tunteita, nii ei hätää! Ja lopuks vielä yks fakta minusta: kaikkien puhelimet on täynnä mun selfieitä.

Tervetuloa meille opiskelemaan!

 

Moro!niko

Mä oon Niko tuolta Suomen Monacosta, herrojen Kemistä (en silti kuulu Soldiers of Odiniin)! Oon tällane sunnutaimuusikko kitara-basso akselilla ja jotain bändijuttujaki on kiva pyöritellä. Tykkään hakata pleikkaa ja tietokonetta ja muutenki nörttäillä ja lusmuilla – liikunnasta nautin lähinnä pakotettuna. Nolona juttuna vaikka sellanen
että oon kuunnellu Lordia vitosluokalta asti (ei oo mun mielestä oikeesti ees noloo mut Lotta käski). Ja ei, en oo muuttanu Rolloon sen takia, senki pösilö. Mulleki saa tulla sit jutteleen. Vaikka jo kesällä jos siltä tuntuu!

 

Moikka! Nimeni on Jasmin ja olen tuutori, minulla on ollut ihania tuutoreita ja haluaisin itsekin olla sellainen. Ikää on kertynyt 21 vuotta, joista onjasmin yksi vietetty täällä Rovaniemellä. Kotoisin olen Simosta, Oulussakin olen asustellut hetkisen. Harrastan asioita kuten pesäpallo, kuntosali, laskettelu ja kahvin juominen. Tykkään käydä kaikenlaisissa opiskelijatapahtumissa ja suosittelen lämpimästi osallistumaan niihin, koska siellä on helppoa tutustua uusiin tovereihin.

Tärkein fakta minusta: En syö mustia karkkeja!

Tervetuloa Lapin yliopistoon ja Rovaniemelle! =)

 

Moikka! Ja Onnittelut vielä uudesta opiskelupaikasta! Olen Heini Lappalainen, 21- vuotias naisen alku Iisalmesta, savolaenen siis. Hain Lapin yliopistoon, koska minua kiinnostivat LUKA-opinnot ja olin kuullut myös paljon hyvää meidän yliopistosta. Rovaniemi on kyllä todella kaunis ja mukava kaupunki asustella. VapaHeinia-aikani kuluu ystävien kanssa, haaveillen omasta koirasta ja juon liikaa kahvia.

Haluan tuutorina olla teidän apuna ja tukena, sekä olla tekemässä teidän fuksivuodesta yhtä unohtumattoman kuin mitä omani oli. Minua saa tulla nykäisemään hihasta, jos jokin asia askarruttaa.

Odotan jo innolla syksyä, että pääsen tutustumaan teihin!

Fakta minusta: Oon aika kilpailuhenkinen ja hauskaa on niin kauan kun voitan

 

Moikka!

Olen Aleksi Tapio, 21-vuotias miehen alku kotoisin Oulusta. Harrastuksiini kuuluu kaikenlainen liikunta eri muodoin, yritän rimpuilla kuntosalilla sekä erityisesti jääkiekko ja kesäisin tennis ovat lähellä sydäntä. Lätkää olen pelannut oaleksiikeastikin, mutta nykyään pelailen vain omaksi iloksi. Tennistaidot sen sijaan jäävät vielä toistaiseksi vain vahvaan rystyyn sekä verkolle nousuun. Minut löytää siis Rovaniemeltä monesti joltain kuntosalilta tai talvella ulkojäiltä. Mielestäni parasta luokanopettajaksi opiskelussa ovat yhteishenki ja opiskelun ainutlaatuisuus sekä erilaisuus, koskaan ei tiedä leikimmekö tunnilla vaikkapa nukketeatteria. Onnittelut
huikeasta opiskelupaikasta ja tervetuloa Rovaniemelle!

Nolo fakta minusta: toisinaan suutun pleikkarilleni, jos emme löydä yhteistä säveltä.

 

 

Moi! Mun nimi on Mari ja oon 22-vuotias naisen alku kotoisin Kajjaanista. Kaverit sanovat minua höpsön hauskaksi hihittelijäksi, jolla on aina jokin hukassa. Harrastuksiini kuuluu salibandyn pelailu sekä kaikenlainen urheilu, mutta inMarihoan lenkkeilyä. Olen tehnyt aikaisempia opintoja Helsingissä HEO kansanopistossa ennen Lapin yliopistoon pääsyä, joten jos sinulla on aikaisempia opintoja ja jotakin kysyttävää niistä, nykäise minua hihasta. Minun fuksivuoteni oli yksi parhaimmista sekä ikimuistoisimmista vuosista elämässäni. Tuutorina haluan päästä vaikuttamaan siihen, että tekin saatte kokea mahtavan fuksivuoden. Onnea opiskelupaikan
johdosta, nähdään syksyllä!

Fakta minusta: Pelkään kaikenlaisia ötököitä yli kaiken. Olen hulluna salmiakkiin ja pehmoleluihin!

 

Nimi: PaulaPaula

Kotoisin: Pellosta, Ruottin rajalta.

Hauska fakta: Koska olen Pellosta, puhun hoon päältä. aina.

Parasta luokanopeopinnoissa: monialaset opinnot! Kuinka siistiä on opetela asioita, joita jo ossaa!

ei mulla muuta 🙂

 

Moikka ! Laura 22vee, Oon tätä spessua Luka-porukkaa. Kotoisin olen tosta ihan kivenheiton päästä Kemijärveltä, paljasjalkainen Lappilainen siis. Hypetän Laurakasvisruokaa, hengailen kavereitten kanssa tai soittelen kitaraa laulaen, ja vöyhötän millon mistäki. Harvoin olen hiljaa. Yleensä laulan tai hymisen, väärissä tilanteissa ja paikoissa. Vapaa-aikaani kulutan myös järjestöhommissa, Lapikkaan hallituksessa ja SOOLin Rovaniemen aluetoimijana. Luokanopettajaksi opiskelussa parasta on kaikki, mutta erityisesti se, että meillä on aivan mahtava yhteishenki, opeopiskelijat rules! Nolofakta minusta on se, että minulla on monesti eriparisukat jalassa, joka sitten hävettää, kun pitää julkisilla paikoilla olla ilman kenkiä…

Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi opeopiskelijoiden mahtavaan joukkoon

 

 

Heippa ja onnea opiskelupaikasta!

TiinaMinä oon Tiina, pian 22-v. ja opiskelen luka-linjalla. Alun perin etelästä lähtösin ja Oulun kautta tänne Lappiin kotiutunut. Paria alaa oon kerenny jo aiemmin opiskella, että jos esim. hyväksiluvuista on kysyttävää, niin tulkaahan jutulle! Tykkään kaikenlaisesta liikunnasta ja ulkona pööpöilystä, ja vapaa-aika (jos sitä on) menee aika usein pikkupurrin kanssa touhutessa. Se tärkeä fakta varmaan on, että pisamien määrä lisääntyy aina auringon valon lisääntyessä. Kivaa kesää ja nähhään syksyllä! 🙂

 

 

 

Moikka!

Mun nimi on Katinka ja mä oon 21-vuotias. Kotoisin olen Jyväskylästä. Vapaa-aikani kuluu pääosin kavereiden kanssa. Oma fuksivuoteni oli aivan huikea, sain tutustua upeisiin tyyppeihin ja viettää antoisaa opiskeluelämää (mikä onkin elämän parasta aikaa!). Haluan, että tekin saatte kokea yhtä ikimuistoisen vuoden! Luokanopettajaksi tuutori
opiskelussa parasta on muun muassa koulutuksen monipuolisuus, minkä takia myös ”koulupäivät” ovat hyvin erilaisia. Myös yhteishenki on aivan huippuluokkaa. Mikä tahansa mietityttääkin, minua saa tulla nykäisemään hihasta.

Paljon onnea vielä opiskelupaikasta, nähdään syksyllä!

Fakta minusta: Pyörittelen kuulemma silmiä aina oudosti kun oon vakavissani, ite en sitä kyllä usko, enkä ainakaan myönnä!