Oisko se siinä?

Kyllä immeiset, tässä sitä seistään, tai oikeastaan istutaan koneen ääressä viimeistä kertaa Lerpakkeen matkassa. On tullut aika sanoa hyvästit rakkaalle ja joskus äärimmäisen raivostuttavalle projektille. Meikäläisen aika hallituksessa päättyy, kun uusi hallitus valitaan perjantaina! Sain sukan ja olen vapaa kotitonttu.

Lerpake on muuttunut paljon meikäläisen aikana. Aloittaessani se ilmeistyi lehden muodossa neljä kertaa vuodessa. Teimme ison määrän töitä joka julkaisun eteen, mutta se oikein tavoittanut ketään (tavoittaneeko vieläkään?). Jos rehellisesti mietit, niin milloin olet viimeksi lukenut paperista lehteä? Paperiversio huokui arvokkuutta, retroa ja monet odottivat innolla uutta Lerpaketta back in the days, mutta se ei saavuttanut enää niin suurta suosiota. Tässä oli varmasti suurin syy nettiin siirtymisellä.

Siirtyminen Internetin maailman oli valtava muutos, sillä pystyimme tuottamaan laadukasta ja laadutonta sisältöä enemmän ja nopeammalla aikataululla. Vaikka paperiversio olikin huikea, niin koen sähköisen version olleen oikea ratkaisu. Toivottavasti olette itsekin olleet sitä mieltä.

Lerpakkeen tekeminen on ollut aina monen ihmisen aikaansaannos, niin paperisena kuin sähköisenä. Kiitos huikealle tiimille, joka on jaksanut julkaista tässä viimeisen parin vuoden aikana sisältöä tasaisin tai vähemmän tasaisin väliajoin. Veikkaan, että uusi Lerpake -tiimi pystyy tuottamaan entistä parempaa sisältöä ja hanskaa myös nettisaitin tekemisen paremmin kuin meikäläinen.

Vielä viimeinen ja tärkein info loppuun! Lapikkaan pikkujoulut on perjantaina, jotka ovat loppuvuoden kovimmat geimit! Hyvä tsäänssi nähä opiskelukavereita vielä ennen kuin kaikki ryntäävät joululomille! Saavuthan perjantaina mestoille nauttimaan jouluntaiasta!

Terkuin

Lauri “Märkä-Lasse” Kattilakoski

P.S. Koirakin halusi osallistua skrivaukseen

Advertisements

For your information!

Haluaisin kertoa teille muutamasta asiasta, juuri tässä ja nyt. Ensimmäisenä tärkeä asia: lapikas.fi –sivusto ei ole meidän pitämä sivusto. Tarkoitan siis hallitusta ja meidän virallisia viestintäkanavia. Meidän viralliset sivut ovat lapikasblog.wordpress.com. Lapikas.fi –sivustosta löytyvä informaatio ei myöskään pidä paikkaansa, joten olkaa valppaina ja muistakaa informoida asiasta kavereillenne. Sivun ylläpitäjistä ei ole tietoa.

Toinen asia on vuosijuhlat eli vujut! Ei ole enää kuin kaksi viikkoa aikaa tai oikeastaan vajaat kaksi viikkoa. Bileet, tai puhutaan mieluummin juhlista, jonne saa laittaa parhaat päällä ja jorata täysillä tuttujen ja kavereiden kanssa. Meikäläinen odottaa juhlia suurella innolla. Niin suurella, että henkselit paukahtaa kohta innostuksesta. Voi johtua myös alati kasvavasta keskivartalosta, mutta sitä en myönnä.

Kolmas asia listallani on meidän ainejärjestön opiskelijat. Voin sanoa teille vain suunnattoman kokoisen kiitoksen siitä, että olette käyneet hyvin ahkerasti meidän järjestämissä tapahtumissa. Teidän ansiosta olemme pystyneet kerätä rahaa, jolla maksaa pois Lapikkaan velkoja. Ilman teitä emme pystyisi pitämään ainejärjestöä pystyssä. Voit heittää itsellesi ylävitoset ja fiilistellä hyvää olotilaa näin keskiviikon kunniaksi! Jatkakaa samaan malliin!

Tällä kertaa mennään tällaisella pienellä ja kompaktilla tietopläjäyksellä. En halunnut fiilistellä liikaa vujua, koska ensi viikolla meillä tulee isompi juttu sen tiimoilta. Hyvää kannattaa odottaa! Mahtavaa loppuviikkoa kaikille

//Lasse

Pyjamoissa yöhön – Lapikkaan fuksisitsit 29.9

Ah sitsit, tuo akateemisen opiskelijakulttuurin kulmakivi! Tapahtuma on siis pöytäjuhla, joka noudattaa tarkkaa protokollaa kaikkinehauskoine yksityiskohtineen. Tämä saattaa
kuulostaa jäykältä ja tylsältä, mutta totuus on aivan toinen. Sitsit on itse koettava!
Fuksisitsit ovat nimensä mukaisesti suunnattu yliopiston ekaluokkalaisille ja tälläkin kertaaopeteltiin ensikertaa sitsikoodia joskus kantapään kauttakin. Tänä syksynä fuksisitsen teemaksi oli valittu pyjamabileet. Paikalla nähtiin hienoja yöpukukokonaisuuksia. Allekirjoittanut valitsi kuitenkin bokserien sijaan aina muodikkaat haalarit. Kello löi kuusi ja sitsit alkoivat. Minua hymyilyttivät ne kaikki ihmettelevät ilmeet, jotka miettivät mitä ihmettä nytoikein tapahtuu. Itsekin ensimmäisillä sitseilläni olin hieman, jos en aivan hukassa.

Sitseillä tutustuttiin pöytäseurueeseen, keskusteltiin kulttuurista, laulettiin perinteisiä lauluja ja nautittiinvälissä väkijuomiakin. Paikalle olivat tervetulleet myös kaikki alkoholia käyttämättömätkin sitsaajat. Sitsien runsasta sääntökirjoa lähdettiin perkaamaan tutuksi ja rangaistuksia jaettiin. Oikeastaan fuksit käyttäytyivät
varsin mallikkaasti verraten kokeneihin sitsaajiin. Vanha konkaristo sortui alkeellisin virheisiin ja kaveria suolattiin olan takaa. Sitsien emännät olivat jälleen kerran valmistaneet maistuvan aterian iloksemme.

Illan hämärtyessä meininki vain parani ja allekirjoittaneella oli hauskaa. Valitettavasti jouduin rikkomaan etikettiä ja livahtamaan paikalta hieman ennen sitsien päättymistä. Tästä syystä olin tietenkin suorittanut asiaan kuluvan rangaistuksen. Pyöräillessäni juna-asemalle, josta matka jatkui kohti rakasta Poria, mielessäni jatkuivat sitsien iloiset laulut. Lyyllä on muuten myynnissä sitsilaulukirja, joka kannattaa ehdottomasti käydä
hankkimassa sitsien vakiovarusteeksi.

Joku mainitsi, että olisin laulun sanoin voinut vetää ”nollat tauluun siis ravintolavaunuun”? Huomattavasti parempi vaihtoehto oli säätää istuin suurimpaan kulmaan ja löytää mukava asento. Oikein mukavasti sitä tuli nukuttuakin, mitä nyt välillä heräsi kuulutuksiin. Nästan Karleby. Vielä hyvää aikaa kääntää kylkeä. Ehkä
paremminkin iltaan sopi sitseilläkin laulettu ”Pendolino Suomessa, eikä olla aikataulussa”. Juna saapui perille miltein puoli tuntia etuajassa.

Vili Peltomäki, 2. vuosikurssi

Onnea Vakavana!

Onnittelu VaKaVa-kokeen läpäisystä! Tsekkaa parhaat tärppimme soveltuvuuskokeeseen!

Luokanopettajakoulutuksen sisältö on viimeiset vuodet pysynyt lähes samankaltaisena pienillä muutoksilla. Keräsimme ylös ”salaiset” vinkkimme kirjoitelmaan, ryhmäkeskusteluun ja haastatteluun.

1. Mieti etukäteen, mitä itsestäsi kerrot
Meillä ensimmäinen tehtävä oli itsestä kirjoitelman kirjoittaminen. Tulimme aamulla suureen luentosaliin, jossa meillä oli puoli tuntia aikaa kirjoittaa paperille vapaasti, millainen henkilö olen, mitä harrastan, millainen koulutustausta minulla on, onko aikaisempaa kokemusta alalta, miksi hain Lapin yliopistoon ja niin päin pois. Mieti etukäteen mitä aiot itsestäsi kertoa, sillä puoli tuntia on yllättävän lyhyt kirjoitusaika. Allekirjoittanutta ainakin jännitti jo tässä vaiheessa, joten kirjoittamiseen voi kulua aikaa. Tekstiä käytetään myöhemmin hyödyksi haastattelussa.

2. Kuuntele ja ota toiset huomioon
Seuraavaksi saimme kukin artikkelin, josta jokainen piti kymmenen minuutin ryhmäkeskustelun. Lue artikkeli ajatuksella ja mieti millä kysymyksillä ylläpidät ja viet keskustelua eteenpäin. Haastattelijat usein muistuttavat, kun sinulla on pari minuuttia jäljellä. Koita keskustelun lopuksi summata asia ja lopettaa keskustelu jouhevasti.
Ryhmäkeskustelu tapahtuu viiden hengen ryhmässä, josta yleensä kaksi tai kolme valitaan koulutukseen. Erittäin tärkeää on keskustelussa osata kuunnella ja huomioida muita ryhmän jäseniä. Älä vain kuuntele, vaan keskity kuuntelemaan.
Vaikka sinulla olisi paljon asiaa aiheesta, älä ole koko ajan äänessä. Yritä kiteyttää puheenvuoroissasi oleellinen asia – älä siis jaarittele. Hyvässä puheenvuorossasi kerrot mielipiteesi perustellusti asiasta sekä viittaat toisen sanomaan kommentoimalla tai kysymällä.
Kaikkea ei tarvitse tietää. Voit rohkeasti myöntää, jos et osaa sanoa asiaan oikein mitään tai perusteleminen tuntuisi vaikealta. Koita silti viedä keskustelua eteenpäin esim. tuomalla esiin uuden näkökulman.

3. Vastaa rauhassa
Viimeisenä on yksilöhaastattelu, jossa haastattelijoina on kolme yliopiston/harjoittelukoulun lehtoria. Haastattelijat saattavat esittää jonkinlaisia ”rooleja”. Joku haastattelijoista saattaa näyttää välinpitämättömältä ja joku voi yrittää saada sinun muuttamaan mielipidettään. Älä siis hämmennys siitä, vaan ota rennosti.
Haastattelijat voivat kysyä ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Useimmat ovat ihan peruskysymyksiä, joihin voit miettiä vastauksia etukäteenkin: Minkälainen on mielestäsi hyvä luokanopettaja? Miksi sinä olisit hyvä luokanopettaja? Vaikean kysymyksen tullen sinulla on aikaan miettiä, eikä sinun tarvitse hätäillä vastatessasi. Vastaa siis rauhassa.
Minulta ensimmäiseksi kysyttiin ”miten reflektoisit ryhmäkeskustelua”. Kannattaa ennen haastattelua kerrata mielessäsi ryhmäkeskustelun kulkua. Haastattelijat kysyvät todennäköisesti jotain kirjoittamastasi kirjoitelmasta itsestäsi. Olin kirjoittanut harrastavani moottoripyöräilyä, joten minulta kysyttiin ”millainen moottoripyörä sinulla on?”.

4. Ole oma itsesi (oikeasti)
Vaikka tämä kuulostaa kliseisen itsestään selvästä, on se silti paras neuvo. Haastattelijat kyllä huomaavat, jos koitat esittää jotain muuta kuin olet. Luokanopettajiksi tarvitaan luonteeltaan ja taustoiltaan erilaisia ihmisiä – ole siis juuri sellainen kuin olet!
Huumori on myös sallittua. Koko soveltuvuuskoetta ei kannata vetää vitsillä, mutta sopiva kevennys tietää paikkansa.
Viimeinen kysymys minulla oli ”onko minulla vielä jotain sanottavaa”. Voit siihen vaikka perustella yhdellä lauseella, miksi juuri sinä olisit hyvä opiskelija Lapin yliopistoon (jos tätä ei sinulta ole vielä kysytty). Kohteliasta on keskustelun lopuksi kiittää ja toivottaa hyvää kesää.

Onnea ja menestystä soveltuvuuskokeeseen!
– Vili Peltomäki, tuutori, luontokasvatuspainotteinen luokanopettajaopiskelija

Penkkiurheilijan unelmaa ja painajaista

Pakkohan tästä on puhua. Pakko puhua siitä, mitä eilen tapahtui. Ja ei, ensimmäisenä ei puhuta suomalaisen jääkiekon “farssista” (tai näin media tituleeraa eilistä ottelua) vaan jostain muusta. Eilen rakennettiin suomalaisessa futsalissa uuden aikakauden dynastiaa. Sievi Futsal otti ja kampesi jännittävien vaiheiden jälkeen Suomen mestariksi nyt kolmannen kerran peräkkäin. On se kova!

Helposta finaalisarjasta ei voida puhua, sillä se ratkesi vasta viimeisessä, viidennessä, ottelussa. Jokainen ottelu on vääntöä loppuun saakka kuten viime perjantaina pelattu peli osoitti. Sievi nousi kahden maalin takaa-ajoasemasta tasoihin, mutta vastustajajoukkue KaDy teki vielä johtomaaliin. Silloin tilanne oli vaikea Sievi Futsalin näkökulmasta, koska he olivat pakkovoiton edessä säilyttääkseen mahdollisuuden mestaruuteen. Sievi tasoitti kuin tasoittikin pelin viimeisillä minuuteilla ja voitti pelin lopulta voittamaalikilpailussa. Sunnuntaina uurastus palkittiin mestaruusjuhlilla.

Futsal on Suomessa aika marginaalinen laji ja mestaruuden hehkutus jäi mediassa hävityn jääkiekkopelin varjoon. Keltamustapaidat näyttivät esimerkillisen oppitunnin siitä, mitä hyvällä joukkuehengellä ja taistelulla voidaan saavuttaa. Ratkaisevan ottelun viimeiset minuutit olivat pitkiä Sievin kannattajille, sillä KaDy painoi päälle härän voimalla. Se ei riittänyt, kun puolustusasemiin ajettu joukkue taisteli jokaisesta pallosta, blokkasi vetoja ja viimeisenä lukkona maalin edustalla seisoi vankkumaton maalivahti.

Tiedän jonkun miettivän, että miten tämä liittyy Lapikkaaseen millään tasolla ja miksi rillipää selittelee tästä. Syyhän on selvä: Mestaruuden yhtenä takuumiehenä oli Sievi Futsalin kapteeni Juho “Juti” Alasuutari, joka teki viimeisessä pelissä Sievin ensimmäisen maalin ja näytti kaapin paikan puolustuksessa. Tämä samainen kaveri sattuu opiskelemaan myös meidän niin rakkaassa ainejärjestössä!

Päivällä pelatun ottelun jälkeen oli luonnollista siirtyä katsomaan Suomen Leijonajoukkueen taistelua hyvällä fiiliksellä. No lopputuloksen, spekuloinnin ja “Marjamäelle potkut” -kommentit voitte lukea Facebookin kommenttiosuuksista ja Ylen nettisivuilta. Tänään vastaan asettuu kivenkova Tsekki, joka haastoi jo ensimmäisessä ottelussaan Kanadan. Suurin osa Suomen kansasta on teilannut jo koko joukkueen antamatta uutta mahdollisuutta. Tästäkin huolimatta todennäköisesti melkein kaikki istahtavat töllöttimen ääreen toivoen voittoa, joka pyyhkisi eilisen pois muistista. Toivottavasti tänään jäälle astelee yhtä kovaa henkeä puhkuva Leijonamiehistö kuin nähtiin futsalin kentillä keltamustissa paidoissaan.

Onnea Sieville Suomen mestaruudesta, ja tsemppiä Suomen lätkäjoukkueelle! Vielä ei olla hävitty koko kisoja!

PSSST… Jos haluat alkaa seurata Sievin Futsalia, niin kavereilta löytyy Facesivu 😀

 

 

Vintern Dagarna 17.2.-19.2.

Hu-hu-hu-HUIKEAA! Opettajaksi opiskelevien vuoden kohokohta rantautuu tänä vuonna itään eli Zavonlinnaan, joka ottaa homman haltuun teemalla Nevö foget! Luvassa mielentöntä bailumeisseliä, huikeaa programmea sekä reilu parituhatta opiskelijaa. Ei mikkään ihan pikkutsydeemit! Mikä siis on hommelin nimi?

Party like it is 1947

Niin kuin otsikko antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa, niin Talvipäiviä (lyhyemmin TP) on järjestetty jo 70 vuoden ajan katkeamattomasti. Voidaan puhua pitkistä perinteistä! Saadaksemme tätä hieman mittakaavaan niin…

Vuonna 1947 Toisesta maailmansodasta oli kulunut vasta kaksi vuotta

Vuonna 1947 Suomen suurin ikäluokka syntyi

Vuonna 1947 meikäläisen mummo oli hieman yli kymmenen

Alkuaikoina tapahtumassa pääpaino oli kulttuuri- ja urheiluaiheisessa kilvoittelussa. Sittemmin Talvipäivistä on muodostunut yksi suurimmista opiskelijatapahtumista, joka kerää tajuttoman kasan kansankynttilöitä yhteen kaupunkiin.

No mitä me niiku siel oikeen tehtäis?

Lähinnä vaan kaikista siisteimpiä juttuja, joita voi tehdä koko opiskeluaikana! Ohjelmaan on taottu timanttisia kilpailuja kuten lautapelejä, silitysrautacurlingia sekä tietysti tiukka vääntö hankifutiksen kuninkuudesta. Tänä vuonna valtikan ottaa LAPIKAS, eiks vaan jengi?

Eipä hättää, jos kilpailu ei oo just se teikäläisen pala kakkua. Perinteitä kunnioittaen Talvipäiviltä löytyy approilua (kahvila-appro ja TP -appro) sekä päivätanssit, jossa voi päästää lantionsa vapaaksi ja heittäytyä musiikin vietäväksi. Tai perinteiseen suomalaiseen tapaan seistä tanssilattian reunalla ja notkuttaa päätään musan tahtiin. Omana lempparina on Olavinlinnan Pimeä kierros, jota tuskin koskaan muulloin pääsee testaamaan! Käy tsekkaamassa koko ohjelma tästä.

Tapahtuma tarjoaa myös iha oikeeta livemussaa, ja voin sanoa, että esiintyjälista on kattava. Timanttisen kropan omaava Musta Barbaari hyökkää mestoille Prinssi Jusufin kanssa, Lopetusministeriö näyttää, miten opiskelijat rokkaa yhessä. Ellinoora on varma, että jokainen voi olla Leijonakuningas eikä pääesiintyjällä Softenginellä ole todellakaan pehmeä meno lavalla! Ja jos et tiiä, keitä nämä tyypit on, niin Youtube auttaa varmasti asiaan!

Kandeeks mun niiku sit lähtee?

Kyllä.

Talvipäivät tarjoavat huikean ohjelman lisäksi kasan samanhenkistä porukkaa. Kun 2000 opeopiskelijaa kokoontuu yhteen, niin meno on mitä parhain. Nyt sulla on mahis saada uusia kavereita, joiden kanssa jonakin päivänä saatat työskennellä. Eli kannattaa verkostoitua, parempaa tilannetta siihen ei oikeastaan ole. Niiku ihan oikeasti, parempaa tilaisuutta ei ole. Ilmottaudu jo!

Kyytiin ja menoksi!

Hui hait hapeli! Eletään vikoja hetkiä ku Talvipäiville voi ilmottautua, koska viimeinen ilmoittautumispäivä on 24.1. Nyt kipinkapin jokainen ilmoittautumaan TP:lle. (PSSST… Jos et oo vielä SOOLin jäsen, niin tee sekin, koska saat rannekkeen halvemmalla ja jäsenenä on muitakin etuja!) Ilmottautumiset tehään Talvipäivien sivuston kautta, joten ei muuta ku nettiin ja menoksi! Alta voit vielä fiilistellä jo matkaa teemabiisin tahtiin!

TALVIPÄIVÄTUNNARI

 

 

Once upon time there was säälivujut

Vuosijuhlat ovat yksi Lapikkaan vuoden kohokohdista. Lapin yliopiston ainejärjestöistä jokainen juhlii vuosijuhliaan joka vuosi eikä Lapikas ole poikkeus. Tällainen toiminta on kuitenkin harvinaista muualla. Monet muut ainejärjestöt muissa yliopistoissa juhlivat vuosijuhlia vain viiden vuoden välein suuresti, kuten me vuosi sitten. Täällä meillä on kuitenkin perinteenä juhlia vuosijuhlia joka vuosi ja viiden vuoden välein isommin.

Monille tämä oli ensimmäinen tai toinen kerta vuosijuhlilla. Viime vuoden vuosijuhla oli antanut monille erilaisen kuvan vuosijuhlista pönötysjuhlina, joissa ollaan nutturat ja kravaatit tiukalla. Itse vujukonkarina olin kuitenkin valmistautunut näihin minusta mahtavampiin vujuihin, pikkuvujuihin ja tänä vuonna säälivujuihin, jotka osoittautuivat ehkä parhaiksi vujuiksi ikinä!

Vaikka tänä vuonna juhlittiinkin vujuja ”säälivujuina” ei ne säälittävät olleet. Se, miten me pienellä porukalla ja pienellä budjetilla saatiin aikaan ruokaa ja koristeita, oli aivan ällistyttävää. Se, miten me saatiin Artiklan tilat, Toippari, oikee känniluola, vieläpä heidän kv-viikon ja edellisillan sitsien jäljiltä juhlakuntoon, oli ihme. Kuitenkaan koristeet ja ruoka ei tehnyt juhlaa, vaan kaikki me 71 ihanaa ihmistä, jotka istuttiin pöytien ääressä, jotka oli katettu Ikean lakanoilla ja kertakäyttöastioilla.

Näissä juhlissa nähtiin niin kauniita ja komeita Lapikaslaisia ja hehkeitä vieraita. Oli hauskaa ohjelmaa, musiikkia ja tanssia. Saatiin säädylliset hymytyttö ja hymypoika, jotka eivät laittaneet hymyä pyllyyn ja vilauttaneet persettään koko vujukansalle (kuten allekirjoittanut..).  Jatkot olivat ahtaat ja hullaannuttavat, mutta pikkulintujen mukaan siellä on ollut myös hauskaa. Allekirjoittaneen muistikuvat ovat hatarat.

Jos jotain olen oppinut vuosijuhlista, ne ovat aina hauskat. Ne ovat juhlat, jossa saa nauttia yhdessä oman ainejärjestön kanssa ja pukeutua hienosti. Ei siinä, että en pitäisi haalarien tuomasta vaatteitten valinnan helppoudesta, mutta välillä on hauska pukeutua kauniisti. Eräs pikkuvujujen hauska puoli on myös, että saa tuoda ne omat juomansa, eikä tarvi juoda piilopullosta tai tilata tiskiltä kalliita juomia. Höpsähtäneet humalaiset Lapikkaat saman katon alla pynttäytyneinä parhaimpiinsa ovat yksi parhaita asioita mitä tiedän.

Viimeiseksi haluan vielä kerran kiittää jokaista, joka osallistui vuosijuhlille. Oli suuri ilo nähdä, miten suuri joukko meidän jäsenistöstä halusi auttaa näiden juhlien järjestämisestä ja miten suuri joukko fukseja ja vanhoja saapui paikalle. Toivon todella, että jokainen tämän tekstin lukija saapuu ensi syksynä juhlimaan Lapikkaan 42. vuosijuhlia.

Kiittäen ja kumartaen

Hene

Hallitus – Miksi helvetissä tulisin?

Sanomattakin on selvää, Lapikkaalla on ollut uskomattoman skeida vuosi. Kuka olisi voinut uskoa, että vuosi 2016 voisi viedä kokonaisen ainejärjestön kuilun partaalle? En minä ainakaan. En olisi koskaan uskonut ensimmäisen hallituskauteni olevan tällainen sekametelisoppa. Niin se vain oli. Tässä vaiheessa olisi helppo lyödä hanskat tiskiin, jättää koko paska taakse ja painattaa kaasu pohjaan jättäen jälkeensä vain perävalot. Mutta ei, ensi kausi häämöttää nurkan takana and I’m in!

Isäni tapaa aina sanoa, että elämä lyö lapiolla päähän niin paljon kuin kerkeää, ja siltä totisesti tämä vuosi on tuntunut. Vaikeuksista huolimatta en kadu hetkeäkään, että hyppäsin hallituksen kelkkaan. Voin rehellisesti myöntää tunteneeni ulkopuolisuutta liittyessäni porukkaan. En ollut oikeastaan tehnyt mitään hommaa, missä pääsisin vaikuttamaan ja olin lähinnä kassalla koko ajan ensimmäiset kuukaudet. Siis oikeasti, hyvä, jos tiesin kokousten päivämäärät tai mihin ainejärjestöön kuuluin.

Kuukausien kuluessa olen päässyt ujuttautumaan sisälle ainejärjestötoimintaan, ja olen alkanut nauttia hallituksen hommista. Lerpake on tarjonnut juuri meikäläiselle sopivan palan kakkua, ei liikaa vastuuta, mutta pientä puuhasteltavaa löytyy. Ympärillä olevista hallitustyypeistä on muodostunut kaverijoukko, joka on ollut valmiina taisteluun Lapikkaan säilymisen vuoksi. Äläkä sinä huoli, vanhat virheet eivät kaadu uuden hallituksen niskaan!

Hallitukseen liittyminen ei tarkoita hullua työmäärää, yötä päivää ahdistumista tai sitä, ettei aika enää riittäisi yhtään mihinkään. Hallitukseen liittyminen tarkoittaa sitä, että sinä pääset vaikuttamaan meidän ainejärjestössä tapahtuvaan toimintaan ja pääset päättämään, mitä tehdään ja milloin tehdään. Se tarjoaa kanavan, jossa pystyt vaikuttamaan ja kehittämään asioita eteenpäin. Se tarjoaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja luomaan tätä kautta kontakteja opiskeluja sekä työelämää varten. Sinun ei tarvitse tietää kaikesta kaikkea, tai lähinnä yhtään mitään, jos sisälläsi sykkii sydän Lapikkaalle ja halu vaikuttaa asioihin.

Henkilökohtaisesti suosittelen, että lyöttäydyt meidän vanhojen jäärien sekaan rohkeasti. Hallitus tarvitsee aina tuoreita mielipiteitä ja näkökulmia, jotta voimme kehittää toimintaa parempaan suuntaan. Jos kuitenkin tuntuu, että hallitukseen liittyminen on liian raskasta, mutta haluaisit silti osallistua toimintaan, niin sekin onnistuu. Voit lähteä vapaaehtoiseksi toimijaksi, joka voi auttaa esimerkiksi tapahtumien järjestämisessä tai Lerpakkeen sisällön tuottamisessa.  Nyt on mahis, jota ei kandee ohittaa! Join us and together we can rule the galaxy.

Lapikkaan palloilu

 

Mie tykkään palloilla. Tykkään palloilla menemään missä vaan, mutta nyt puhutaan palloilusta urheiluna. Tykkään mie siitäki. Vielä enempi sillon, kun se on ilmasta! Meillä lapikkailla on alkanut nyt taas sellanen kiva homma, kun Lapikkaan palloiluvuoro. Vuoro on Harjoittelukoululla keskiviikkoisin 16.00-17.00. Tästä aletaan nyt aktiivisesti infoon facebookissa, mutta tuolla vuorolla tullaan pelaileen siis erilaisia pallopelejä esimerkiksi sählyä, korista, futsalia ja lentopalloa. Ideat on varmasti tervetulleita ja siitä voi ottaa yhteyttä lapikas@ulapland.fi tai sitte jos tiiät sellasen duon ko Ville & Ville (Turunen ja Vanhanen) niin heillekki voi vinkkaa. Tänä vuonna nää kaks vilperttiä puuhastelee Lapikkaan palloiluvuoron vetäjinä.

Mie aloitin palloiluvuorolla käymisen heti ensimmäisenä opiskeluvuotenani Lapikkaan riveissä. Sillon ei meitä tyttöjä siellä kauheesti näkynyt, mutta seuraavana vuonna meitä olikin jo muutama enempi! En kyl tiijä miksei heti alusta asti näkyny, koska meno ei oo koskaan ollu sellasta, ettei sinne ois kaikki ollu tervetulleita tasosta, tai mistä tahansa syystä riippumatta.  Tietty saattoi vaikuttaa, että sillon pelattiin vaan aina sählyä, viime vuonna me muutettiin se. Alettiin kuuntelee, mitä jäsenistö haluaa siellä pelata, koska välineitä ja värkkejähän sieltä löytyy.

Tuo aika tuottaa tietty monille ongelmia, kun on monesti myöhään asti luentojakin. Kannattaa siis muistaa keskiviikkoaamuisin ottaa ne sisäpelikengät ja muut urheilukamat messiin ja suunnata luennolta harkkarille urheilee.

Tulkaa pliis urheilee. Mun kunto on heikko ja ois kiva, kun pelaajia ois enempi niin en ehkä kävis helvetin porteilla joka keskiviikko.

Lapikkaan Larppaus!

Meikäläinen muistaa nuoruusvuosilta päivät, kun leikittiin poikain kanssa ritareita. Toiset halusivat pukeutua kiiltävään haarniskaan taistellakseen lohikäärmeitä vastaan ja voittaakseen prinsessan itselleen. Joku halusi olla viisas velho, joka loitsii tyhjästä tulipalloja ja suojakenttiä. Pikku-Pentti asetti päähänsä muovisen kruunun ja nautiskeli vallan tunteesta. Ja pikku rillirolleLasse sai kunnian olla lohikäärme, joka surmattiin leikin lopuksi, tai sitten prinsessa, jonka sydämen pikku-Tomi kiiltävässä haarniskassaan valloitti. Ou, those were the days!

Vuosien kuluessa jouduin ripustamaan lohikäärmeen asun henkarille eikä prinsessa-asu yksistään tuntunut enää hyvältä. Lapsuuden leikit vaihtuivat mopoihin ja tyttöjen kuolaamiseen. Luulin, että olin ainiaaksi unohtanut ritariajan hekuman enkä enää palaisi niihin päiviin takaisin. Tässä täytyy kyllä mainita, ettei tuo kultainen ritariaika ollut ehkä ihan niin mahtava kuin elokuvat antavat olettaa. Ihmiset heittivät esimerkiksi kaikki jätöksensä ikkunasta kaduille. (Kattilakoski 2016, 26-29.)

Muutin nelisen vuotta sitten Rovaniemelle, ja liityin Lapikkaan jäseneksi. Ensimmäisen vuoden syksyllä tapahtui odottamaton käänne elämässäni. Facebookkia selaillessani vastaani ilmestyi uppo-outo tapahtuma nimeltä Lapikkaan Larppaus. Olin hämmennyksissäni ja mietin: ”Miksi hitossa joku haluaisi larpata? Miksi ainejärjestössä järjestettäisiin nörttien tapahtuma?” Uteliaisuus voitti ja klikkasin kaikessa hiljaisuudessa tapahtumaa. Tiedoista selvisi: Kyseessä oli juomapeli, jossa velhot ja ritarit taistelivat kunniasta olla Lapikkaan Larppausmestari!

Silmissäni syttyi palo. Siirryin siltä istumalta vaatekaappini luokse. Työnsin henkareita syrjään ja kurotin kädelläni kohti takaseinää. Takaseinässä olevasta napista avasin salaisen lisäosan kaappiin. Salaoven takaa paljastui himmeä valon kaje, jonka keskellä prinsessa asu hehkui omaa loistoaan. Siinä vaiheessa ymmärsin: ”Voisin vihdoin pukea lapsuuteni asun, ehkä hieman isompana kokona, päälleni ja elää nuoruuden ritaritarinat uudestaan!”

Sitten koitti päivä, kun lähdin taapertamaan kohti sovittua tapaamispaikkaa. Kaunis asuni keräsi kanssa kävelijöiltä katseita, mutta en häiritä sen hehkuvaa olemustani. Saavuin paikalle, ja tilanne oli sanalla sanoen kiusallinen. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, erilaiset asut herättivät noloutta eikä kukaan tiennyt, miten päin pitäisi istua. Onneksi jokainen oli varautunut omilla taikajuomillaan, joita nauttimalla illasta tuli ikimuistoinen, tai niin ikimuistoinen kuin pystyi muistamaan.

Yhtäkkiä olimme keskellä keskiaikaista juhlaa, jossa ihmiset juttelivat kovaan ääneen, taistelivat huikeita bosseja vastaan, kokosivat oman miekkansa tyhjistä taikajuomatölkeistä ja ottivat yhteen voittaakseen mestaruuden. Jokainen valitsi puolensa, joko ritarin tai velhon puolen. Kovien kamppailuiden jälkeen vihdoin ritarit voittivat ja ritarien johtaja kipusi valtavan miekkansa kanssa pöydälle juhlimaan voittoaan. Aamulla heräsin taikajuoman jälkeisessä huurussa, ja mietin: ”DÄÄÄMNNNN SON! Nämä olivat parhaat tsempalot, mihin olen koskaan osallistunut! Ensi vuonna menen varmasti uudestaan!”

Kauniin tarinan kera haluan kertoa teille suuren uutisen. Lapikkaan Larppauksen mestaruudesta pelataan jälleen tänäkin vuonna, ja jo ensi viikolla! Haluan kannustaa ja rohkaista tulemaan paikalle, sillä tämä on parasta, mitä opiskelija voi toivoa. Tarjolla on hulvatonta menoa, paljon taisteluita ja sitäkin enemmän taikajuoman nauttimista. Älä suotta ujostele vaan lähde koittamaan. Kuinka monesti voit pukeutua ritariksi tai velhoksi luvan kanssa ja kaiken päälle nautiskella taikajuomaa? Et kovinkaan monesti, voin kertoa.

 

Ohjeet tapahtumaan osallistumisesta ja kaikesta muusta tarpeellisesta löydät Facebookista tapahtuman sivulta tästä. Käy katsomassa, ihastu ja tule! For the win!