Tiistai, maanantain jälkeen pahin

Okei, asiahan on sillä tavalla, että maanantaina luennolle tai töihin raahautuminen tuntuu ihan uskomattoman vaikealta. Se on lähinnä mahdotonta. Luennolla voi kuitenkin tuudittautua ajatukseen, kuinka tiistai tulee muuttamaan kaiken. WRONG! Yhtä pahalta tuntuu raahautua tiistaiaamuna kahdeksalta koululle, ostaa kuppi kahvia ja miettiä, miksi piti valvoa yhteen yöllä? Siksi tänään ei pitkää tekstiä omasta elämästä vaan päivän piristystä. Jos joku pännii, niin meemit, sarjakuvat ja videot tarjoavat ainakin meikäläiselle päivän naurut. Tsekkaa alapuolelta meikäläisen lemppareita!

agvjae6_700bajdqrnp_700b_v2axjpo6p_700bax9o7ov_700b_v1

avPvVbq_700b_v4.jpg

1349781342272

Ja Youtuben parasta antia:

Advertisements

Syksy, sinä petollinen ystävä

Pimeyden saapuminen, lehtien tippuminen, ilman kylmeneminen ja koulutöiden kasautuminen ovat satavarmoja merkkejä syksystä. Henkilökohtaisesti myönnä rakastavani syksyä, ja kyllä minulla on hyvät perustelut. Vihdoin loppuu kokoaikainen hikoilu, kun kesän kuuma sää väistyy syksyn kylmyydeltä eivätkä v-mäiset hyttyset kuiski korvaan: “Hei Lasse, täällä me pörräillään sun ympärilläs! Ähäkutti, ei oltukaan siellä, koita lyödä tännepäin! Miten voit lyödä noin monta kertaa ohi meistä?!

Täysin mutkaton syksyn ihailu ei ole, sillä hyvin pukeutuminen on lähinnä mahdoton tehtävä. Mietitäpäänpä esimerkiksi yläkroppaa. Vielä ei ole tarpeeksi kylmä, jotta voisi käyttää pipoa, mutta lippiksen kanssa korvat jäätyvät kylmässä viimassa. Pipo sotkee muutenkin aamulla kauniisti laitetut hiukset. Takkivalinnan suhteen pitää temppuilla kesätakin ja talvitakin välillä. Kesätakissa täritessä haaveilee lämpimästä untuvatakista, joka päällä taas hikoilee pahemmin kuin Trump presidentinvaalien keskusteluissa. Ja omistaako kukaan oikeasti syystakkia?

Pitkät kalsarit, ystävä vai uska? Ulkoilmassa vanhan kunnon veijot lämmittävät niin että ulkoilusta tulee siedettävä harrastus. Luentosalissa tykit liimautuvat ihoon kiinni luoden housujen sisälle uudenlaisen ilmaston, tuskainen soija -ilmaston. Voin vannoa, että yhdellä kerralla sinne syntyi uusia eliölajeja. Mutta ehkä ei viedä tätä mielikuvaa yhtään sen pidemmälle kuin tarpeen on. Ehkä pitkien kalsarien käyttöön pitäisi asettaa samanlainen säädös kuin talvirenkaille, niitä saa käyttää vasta, kun tietty lämpötila alitetaan.

Kengät eivät tuo helpotusta. Talvikengät tarjoavat samanlaista hikoilua kuin kesän lämmöt pahimmillaan. Tennarit päästävät taas kaiken tuulen läpi, jolloin meikäläisen ääreisverenkierrolla ei ole mahdollisuutta pitää varpaita lämpimänä. Villasukkien käyttäminen tennareissa ei näytä hyvältä, voin kertoa. Ja jälleen kerran, onko edes olemassa syyskenkiä? Ehkä pitäisi enemmin tutustua syksyn vaatevalikoimaan kuin valittaa, mutta toisaalta.

Onneksi syksyllä vielä lämpötilat vaihtelevat melkein joka päivä. Toisena päivänä pakkaset paukkuvat, mutta seuraavana päivänä ulkona paistaa aurinko eikä tiedä pitäisikö laittaa shortsit jalkaan. Niinpä niin, onneksi kuitenkin sanoin rakastavani syksyä. Tämän tekstin perusteella, asia ei näin välttämättä ole.